tiistai 1. toukokuuta 2012

Humanoidi tienposkessa 2010.

1/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.

On kevät, maaliskuun loppupuoli ja olen naapuri Jarin kanssa hänen autollaan menossa Isokyröä kohti.
Ilmajoen jälkeen..Huissinkylän kohdalta,lähtee kapeahko hiekkainen  "oikotie" jota ajamalla matka Isoonkyröön lyhenee jopa 19 km.
Noin 6 km ajettuamme huomaamme edessämme,,vasemmalla puolella punaisen henkilöauton, ojassa keula meidän suuntaan...sekä kuljettajan joka istui etupenkillä.
Pysähdyimme...tottakait..sekä tarjosimme apuamme.
Kuski ei ollut kuulevinaan,,vaan kovaa kaasuttamalla koetti saada autoaan pois lumisesta  ojasta, mutta huonolla menestyksellä. Jari jopa huikkasi että älä kaasuta liikaa..menöö vain syvemmälle  ja tuuppa pois autostas,,niin me veretään auto pois...neliverolla...se lähtöö...
Niin tapahtuikin...
Laitoimme vetoliinan punaasen auton edessä olevaan lenkkiin...hiukkasen kaasua ja jopa auto tulikin ojasta pois että suhahti...liinat pois,,sekä autoomme ja kohden Isootakyröötä.
Noin 20 metriä ajettuamme huomasin taustapeilistä,että se punaasen auton kuski on todella kehno kuski,sillä soli uudelleen samassa kohtaa ja ny entistä pahemmin....ja eikun pakki päälle...samaan kohtaan ja liinat uudelleen esille...
Siinä vaiheessa kuski tuli kuin tulikin...autostaan  ulos ja me Jarin kanssa katsoimme toisiamme kummastellen...hän liikkui oudosti...sillai nykimällä...kuin kone...taikka robotti...vähän niinkuin "tiktak"...kellon tavalla...ei tästä  maailmasta....ei..
Ei puhunut meille sanaakaan....tuijotti meitä...ilmeettömästi...vanha mies humanoidiksi...noin  viisikymppinen...tumma tukka...talvivaatteet  päällä...lakkia ei...vanhalla autolla...
Ei sanaakaan sanonut...soli jollain lailla ihan sekaasin...ja pahasti....
Eikä viina haissu...ei ollu kännis...eikä huumees...
ei.
Jonkinlaanen robotti soli.
Noh...saimme taas humanterin auton pois ojasta..ja ny seurasimme tarkoon,ettei kolmatta kertaa ojaan luiskahra ja sitten vasta jatkoimme matkaa isootakyröötä kohore.
Koko matkan...ja monena seuraavanakin päivänä ja nykkin...me puhuimme Jarin kanssa että mikäs peijjooni se kuski oikein oli...oli kumma mies..ei sanaakaan puhunu...ei eres kiittäny työstämme...ei mitään pukahtanu  koko aikana...oli  vaan...robotin lailla...tiktak...tiktak...
ei ollut kännis...eikä huumees...robottihumanoidi se oli...
robottihumanoidi...
Jossette mua usko..niin soitakkaa naapurin Jarskalle...kysykää häneltä ja jos hän niin haluaa..kyllä todistaa mun kertomani...
toisaalta...jos on viisas,,niin ei puhu mitään...häntäkin pöpiksi luulevat....
Tiktak...

1/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.