29/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Näettekö....???
Kuuletteko..??
Taas kirjan mä avaan,
on vanha se ja pölyinen,
siin sivuja on miljoonia,
sen loppua et koskaan nää,
katsees nosta vuorelle.
Te autuaita ootte kaikki,
mä kuulen äänen mahtavan,
autuaita murheelliset.
Autuaita kärsivät,
autuaita vanhurskaat,
autuaita sydämessään.
Autuaita vainotut,
autuaita Jumalan lapset,
heil on taivasten valtakunta.
Vuorelta nää äänet kuulen,
talletettu muistoihin,
tullakseen jälleen esiin.
Matteus ne talletti,
ylös laittoi vanhat sanat,
kirjoitti kaislan lehdille,
luettavaksi tuonnempana,
ohjeiksi ja viisaukseksi,
meille tässä myöhemmin.
Mutta tämä muistakaa,
saarnan paikka katoaa,
tavattoman jylyn kuulen.
Holvikaaret kivestä,
Nasaretin kallioista,
alas vaipuu kohisten.
Viholliset tuonelasta,
historiasta hämärästä,
tuolta raukoilta rajoilta,
pölyisiltä kukkuloilta,
nappia nyt painavat,
8 on heidän luku.
Kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolonmiekan.
Kolme kuuta kuolemasta,
tulisesta helvetistä,
kivet suuret haljenneet,
kupolia et enää nää,
vuorisaarna hävinnyt.
Kuitenkin nään luvut nää,
Matteus ja 51,kuusitoista,
kuutta yhdeksää,
kolmetoista lopussa.
Vaikka kivet ne murentuu,
melkein soraksi muuttuvat,
kulta sulaa kupoleista,
hopea astioista,
timantitkin halkeaa,
sanat ne on ikuiset.
Tulee aika,
vuorelle,
tuhkasta syntyy talo.
Entistäkin kirkkaampana,
kupolit taas loistavat,
vuorisaarna kumpuaa,
Matteus on elpynyt.
................................
Nään kultaisen Temppelin,
ja kulmikkaat,
on kivijalat talon sen.
Sitä ennen uhripaikka,
Abrahamin kokeilu,
uhraako hän Iisakin.
Alunperin Morijani,
kumpare aavikolla,
joka syntyy keskustaksi.
Jerusalemin kuningas,
Daavidi se ensimmäisen,
kiven toipi paikalle.
Salomo sai tehtävän,
nostaa kivet toisten päälle,
mittauttaa huonetilat,
suunnitella kupolin,
määritellä keskuspihan,
Jumalalle hyväksi.
Neljäsataa vuotta kului,
Babylonialaiset tulivat,
valloittivat Jerusalemin.
Herodes hän Kuningas,
Israelissa syntynyt,
talon nosti,
kivet laittoi,
kullan seiniin kuumottamaan,
hopeasta alttarit,
seetripuusta oven pielet,
hakkautti kaiverrukset,
entistä ehommaksi,
kaikki turhaan,
näkymään.
Roomalaiset kiukustuivat,
kapinansa aikana,
sortivat taas temppelin.
Tuli Omar Kalifi,
Muhammedin seuraaja,
vuonna kuusikolmekahdeksan,
määräsi et toimikaa,
hankkikaa seinätiilet,
sinisinä loistavat,
kullalla kimaltakaa,
hopeata ylenmäärin,
kullatkaa myös katot sen,
kupoli taas kurkottaman,
taivahalle pilvihin.
tämä säilyy ikuisesti.
................................
Nyt mä katson kirjasta,
jossa miljoonia sivuja,
vaikka pölyisiltä näyttävät,
huomaan heti,
näkymän,
suuresta Moskeijasta,
Morijanin vuorella,
keskuspaikka uskovaisten,
että säilyy kupolit,
kaikki pysyy kaatumatta,
pysyy ovet pihtipielet,
kaikki 8 sivua,
Ofelkummun lähellä,
mikään ei uhkaa tätä,
suurta Kalliomoskeijaa,
vaikka talot ympäriltä,
rutisten kaatuvat,
tulee surmat kuolinhuudot,
veri virtaa kaivannoissa,
irronneita jäseniä,
melkein miljoona kuollutta,
aurinkokin katoaa,
savu nousee pilviin saakka,
hirvittävät päivät sen,
manala on auennut,
niin,
Morijanin vuorella,
on Temppeli,
ylväänä ja ryhdikkäänä,
ihmiskunnan keskellä,
nyt ja aina,
ikuisesti.
29/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
