7/6-2012.
Ekku mattila
selvänäkijä.
Asuessani Espoon Matinkylässä pyöräilin kesäisin aina töihin Lauttasaareen.
Matkaa yhteensuuntaan 11 km.
Tykkään pyöräilystä myöskin jo senkin takia sillä ajan kovaa,enkä hevillä väsy.
Kuten yhtenäkin iltana...kello viiden paikkeilla...kesällä ...1974.
Sotkin kotiani kohden....työpäivä on takana...
Siinä Espoon Keilaniemen kohdalla pyörätie kaartuu jyrkästi vasemmalle,on kesäisin tiheitten puskien peittämä,joten näkökenttä on aikalailla rajattu.
Ja minä peijakas sotken vinhaa vauhtia ja koska uskon ettei ketään tule vastaani,niin oikaisen jyrkän kaarteen sillai menemällä tien väärälle puollel....vasenta puolen....
tumps......ja sikinsokin....kilikali....ja hiekkaa lensi....lehtiä sekä vaikka mitä....
minä makaan selälläni maassa,jonkun pyörä rintani päällä ja mitä ihmettä!!!!!
Huomaann katselevani terhakoitten paljaitten kikkien suuntaan,,noin 20 senttiä naamastani ja hetken kuluttua tajuan dösien omistajankin....nuoren naisen,,,tukka takussa,,,aurinkolasit vain toisella korvallaan, hämmästynyt ilme kasvoillaan.
Törmättyämme toisiimme nainen kaatui päälleni,vinttura pyörä vain välissämme...ja terhakkaat kikit uhmakkaana minua katsellen....
heh...heh.....
Naisella oli vain sellainen keltainen hihaton paita yllään ja en koskaan ole niin nopeata liikettä nähnyt mitä nainen teki...hiutaistessaan maitopussinsa takaisin paidan alle piiloon.
Oli hyvät dösät.
juu.
Minulta meni Ralegpyörästäni etupyörä kahdeksikoksi ja jouduin sen olallani kotiini kantamaan.
sekä raapooksia kehossani yltympäri....
Nainen pyöräillen vastaani noin 2 viikkoa myöhemmin....eikä mitään puhunut...
tais hieman hävetä???
nonyt....TÄMÄ tuntuu jo kevennykselle....
eiksjuu
7/6-2012.
Ekku Mattila.
