7/6-2012.
Ekku mattila
selvänäkijä.
Noin 10 vuotta sitten meillä oli Saksanpaimenkoira, isokokoinen...turkki takkuinen,korvat roikkuivat ja ruma kuin se kuuluisa..pee. ja ontui hieman ..koiran nimi oli Pomo.
(tulee keskimmäänen anoppini mieleen)
Pomo söi vaikka mitä ja kerran nakkasin sille suuren hirven kintun ,niin se narskutti sen suuhunsa illan aikana...luunpalat vain lenteli.
Koskuen tuttuni toi kerran kokonaisen sian pään ja minä siitä Pomokoiralle apetta tekemään...
Huomasin ettei koira saa päästä kunnolla suupalaa,jo senkin takia,koska oli talvi ja sian nuppi umpijäässä.......joten eikun kirves kauniiseen käteeni ja töihin.
Pihalla laitoin jäätyneen sianpään jalkojeni väliin,käteeni suuren kirveen ja hakkaamaan olan takaa.
...kärsä minuun päin.
Siinä huitelin sianpäätä kahtia ja lujassa se oli....ei millään meinannut halieta...ei....ja taisin päästää muutaman voimakkaan voimasanankin....Härmäläänen kun oon....hmt,,,,joo....
Äkkiä kuulin takaani hurinaa ja kun käännyin katsomaan,niin siihen tuli sininen auto...vanhanmallinen ja tupaten täynnä hieman varttunneempia naisimmeisiä.
Voi tavaton heidän ilmeitään....minä...tietäjä ikuinen,,vakaa vanha väinmööneen...seison lumisella pihalla ja jalkojeni välissä kököttää puoliksi halkaistu sian pää!
ja kädessäni suuri kirves....!!
Päivää koetin sanoa rouville,mutta eivät mitään vastanneet.
Hetken temmottuaan pakinkin autosta löysivät ja kiireen vilkkaa pois pihaltani....
Eivät tulleet asiakkaakseni.
Ei.
Mitä mahtoivat jutella autossa
Tämäkin oli hyvä kevennys järistysten ja Kenraali Makarovin jälkeen...
vai?
7/6-2012.
Ekku Mattila.
