10/6-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
tulee taas kevennys.
Olen tulossa bussi 72 kyydissä kohden asuntoani Laukkipääntie kakkosta..Tapanilaan.
On ilta marraskuu ja kello noin 22,30.
Tapanani on aina istua bussin takaosassa jo senkin takia,että pääsee näppärästi astumaan pois pysäkille.
Edessäni noin kolme penkkiriviä... huomaan valkoiseen turkkiin pukeutuneen naisen,noin 40 vuotiaan ja jo päälle näkee hänen kuuluvan ns. parempiin piireihin.
Menee noin 10 minuuttia kun nainen painaa pysäytysnappia ja tarkoituksella astua bussista pois omalle pysäkilleen,...
Nainen tulee minua kohden ja pysähtyy odottamaan bussin seisahtumista,kun huomaan jotakin,,taikka kuulen itseni sanovan naiselle..."Ei itsemurha ole mikään ratkaisu,kyllä sinä tulet siitä ahdingostasi selviämään".
Nainen katsoo minua suuresti hämmästyen ja parahtaa kovaan itkuun ,sekä saa sanotuksi..."mistä sinä tiedät...uskoin tämän päivän olevan viimeiseni...nyt en tee sitä...sinä....olet enkeli taivaasta...kiitos...kiitos.."
ja astuu pysäkilleen....elämää kohden....elämää...
...bussi numero 72 jatkaa kulkuaan.
Kysymys????
Teinkö oikein??? tietysti tein!
Estin itsemurhan.
Jälleen kerran.
10/6-2012.
Ekku Mattila.
