116-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Usein pyöräilin sellaisia 100 km reissuja Espoon Olarissa asuessani.
Yhdellä sellaisella opin tuntemaan Suomalaisen tervaskannon,noin 55 vuotiaan maailmanmatkaajan,kotoisin muuistaakseni Taivalkoskelta.
Mies oli kiertänyt maita ja mantuja,asunut monessa maassa,sekä kärsinyt kaksi kautta Ranskalaisessa muukalaislegioonassa.Hän oli tappanut rahasta.
Sanotaan häntä vaikka Veikoksi.
Veikon mukaan hän oli joutunut silloisessa Algerian sodissa,Pohjois Afrikassa sekä monessa muussakin taistelutilanteeessa todella täpäriin hetkiin.Häntä oli ammuttu ,useaan kertaan,puukotettu monesti,kuristettu ja yritetty myöskin hukuttaa tajuttomana ollessaan.Veikko oli niin täynnä arpia,todella pahannäköisiäkin,että jokainen näki miehen olleen tositilanteissa elämänsä aikana.
Veikko oli monille sanonut olevansa kuolematon,todellinen Hannu Hanki mitä selviytymisiin sodissa tulee.
Myös hän ajeli pitkiä pyörämatkoja,kuulemma ne pienimmätkin olivat 200 km pituisia ja saunareissukin käsitti Helsinkiin ja takaisin Kauniaisten Kiloon, 140 km,jossa siihen aikaan asusteli.
Olin henkilökohtaisesti oppinut tuntemaan Kauniaisessa,,,,Kilon rautatieaseman paikkeilla olevan todella jyrkän sekä hankalan ala/vastamäen...riippuen mistä kohtaa siihen ajaa pyörällä.
Jos tuli mäen eteen,ei millään jaksanut pyöräillä vastamäkeen..joutui kävelemään.. ja jos ajoi mäkeä alamäkeen,niin vauhti oli todella kova.Kerran mittasin omalla polkupyöränmittarillani nopeudeksi noin 50 km,joten vauhti oli hirvittävä.Hyvä kun pysyin pystyssä pyörälläni.
Kyllä mittarini naksui....ei erottanut yksittäistä naksuntaa,vaan kuului sellaista hyrinää...
Noh....
Varmasti arvaattekin.....Veikko oli yhtenä päivänä ajanut kovaa vauhtia sitä alamäkeä ja lopussa menettänyt polkupyöränsä hallinnan,lyönyt pahasti päänsä (siihen aikaan ei kenelläkään ollut kypärää) ja halkaissut kallonsa.
Kuoli siihen paikkaan.
Palkkatappaja oli poistunut keskuudestamme.Kivi voitti elämän.
Kertoi;
11/6-2012.
Ekku Mattila.
