31/7-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja ja minä näin;
Poldereinit,
Hollannin,
meren pohjaksi,
jälleen muuttuuvan.
Oorstersschelden sillan,
Grevelingenin murtuessa,
veden alle jäävän,
tuho on suuri.
Kairon Fellahit,
talonsa menettää,
iskevät ohjukset.
Alhambran,
yrttipihan,
sora sekoittuu,
Leijonalähteeseen.
Teheranista,
savun nousevan,
sota,
on tullut.
Vesuvius juoksuttaa,
rinteillään asuvat,
palavia taloja.
Voi Omaijadien moskeijaa,
Damaskuksen helmeä,
Muessinien huudot,
kokonaan lakkaa,
verta hiekalla.
Reykjavikin,
lentokenttän,
veden alta näkyy.
San Vitalen,
San Apollinaren,
Istanbulin,
järistykses romahtaa.
Kuolleen meren,
Casinon rannalla,
taivaalle,
tuli nousee,
sota on tullut.
Yksikasikasiysi,
Addis ja Abeba,
Menelikin talo,
sen tornista,
tehdään varasto viljan.
Sve Dagonin Pagodin,
kuumuudessa sulaa.
Akabavikens on Eilatissa,
Sinaihalvön,
sotaa ja melskettä.
Suezin kanavan,
suuren leijonan,
maahan romahtaa.
Helgolandin saari,
Pohjassa meren,
veden alle katoaa,
tsunami on suuri,
koskaan siel,
ei kylvetä.
Anholtsaaren,
meri peittää,
Kattegatissa se on.
Juutinraumassa on,
Kronborgin linna,
myös sen,
vedet peittää.
Kuka vie,
Tutanchamonsin kuvan,
yksiysikaksikaksi löydetty,
piiloon katoo maailmalta.
Gobin aavikon,
rauta ja silta,
Paotounin lähellä,
myrskyssä sortuu.
Uudelleen se näkyy,
Stonehengen,
kivet sortuu,
jäljelle jää,
sora ja muistot.
Suuri järistys,
kaataa Sintonin,
Fusimissa,
Japanissa lienee.
Addul Aziminin moskeija,
Teheranin edessä,
täysosumasta häviää.
Matsat katoaa,
Israelin uuneista,
Jerusalem ,
on poissa.
Corbobanin talosta,
muistot vain jää,
kulta ja hopea,
tulessa sulaa.
Budda ja pyhä,
Bodhinin puu,
Sen alla hän istui,
pian sekin,
on poissa,
voi tuskaisia huutoja.
31/7-2012.
Ekku Mattila..
selvänäkijä.
aikamatkaaja.
