1/9-2012.
Ekku Mattila.
selvänäkinä.
aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja ja minä näen;
Pahan akselin,suuren pallon,valtavasti ihmisiä,
ihmisiä täynnä.
He syövät juovat tappavat,
elävät irstaudessa,
harrastavat elämistä,
mölyävät suut auki,
kädet heiluen tanssivat haudoilla,
solvaten pyhät,
ja,
veren maku,
juovuttaa heidät.
Jos kaukaa katsoo,
ylempää,
tarkkaan seuraa pallon kansat,
kaukana he ihmisistä,
kuin,
mölyävät simpanssit,
myös ihmniset,
ne kauneimmatkin,
ulostavat jättehensä,
ja taas,
kulmavoidetta lisätään,
keikutellen kaduille,
älynmäärä,
hyvin pieni.
jokaisella asuvalla.
kas tuolla näkyy Intia,
etuvartija meren,
myös kuuma maa Afrikka,
keskellä Kauriin.
kääntöpiirin,
Saharakin kurkottaa,
kuivan hiekan pölyttämä,
reunallansa Somalia,
sivullansa turkoosi meri,
vesi rantoja vartioi.
Paljon muitakin maita mukana.
Jotka kaikki tuonnempana,
tulevassa huomisessa,
päättäneet ja,
lähteneet he laajemmalle,
kavunneet vuorten ylitse,
laahustaneet läpi hiekan,
yli merten soutaneet,
venheillänsä vuotavilla,
jättäneet he maansa,
unohtaneet savimajat,
köyhät karut korttelit,
väkivallan sorron ikeen,
ruuattomat lautapöydät,
vedettämät astiansa,
vaihtamalla kuumat säteet,
auringosta,
tasalämpöiseen uuteen maahan.
Rikkautta janoavat.
mut...
Niin pitää,
ratkaisu on oikea,
järjenkäyttö on sallittu,
hekin ovat ihmisiä,
tajuavat paremmuuden,
elämänsä vaihtavat,
uusiin maihin,
toiset kansat,
toinen toistensa lomahan,
rinnakkain he käytävillä,
liikkuvat käsikkäin,
syntyy muita känsikkäitä,
sikiävät laajemmalle,
runsain mitoin leviävät,
täyttävät kaupungit,
sekoittuvat alkukansaan,
ja innolla,
rakentavat minareetit,
oman uskonsa osoittimet,
ja kirkot jäävät varjon alle,
käyrä sirppi katselee,
innokkaana saavutustaan,
mut työ,
on vasta alussa.
Veren sekoitus:
Nyt ääni kuuluu torneista,
kivisistä piirtäjistä,
jotka melkein pilviin osuvat,
kurkottavat taivahalle,
kaiuttimista kaikuu,
säräjävät kaupungille,
joka korvalle tarkoitettu,
nyt kuulkaa tää,
teil väärä tie,
uskonette vanhaa kirjaa,
jonka kannessa risti on,
mut meillä oikea usko,
vain meidän uskomme on oikea.
Nyt valinnan te saatte tehdä,
ratkaista elonne kohtalon,
jatkatteko uskoanne,
ristin suuntaan jos kurkotatte,
luuletteko et elää saatte,
sitä tietä jos kuljette.
Sillä lailla menehdytte,
kaadutte kadullenne,
sorrutte lintujen ruuaksi,
menetätte elämänne,
ei muistoakaan,
teistä jää.
Kuulkaa tää,
kutsumus,
se meistä on,
ja oikea,
jos viisi kertaa te kumarratte,
suuntaan siihen oikeaan,
se takaa elon tienne,
kipinänne silmissänne,
sydämenne sykkeen,
ja,
vaihtoehtoja on vain yksi,
nyt valintanne voitte tehdä,
me odotamme ratkaisua,
tuskin,
maltamme odottaa,
vilja on valmiina puintiin,
sirppimme odottaa.
Tämä näkyi kirjasta,
joka kertoo huomisesta,
tulevasta ajasta,
tapahtumista tuonnempana,
tarkasta näkymästä,
uskon tietä katsottuna,
joka meitä odottaa,
vihollisen tullessa,
hiipiessä kaduillemme,
rakentaessaan kivikeihäät,
taivahalle kurkottavat,
kuuletteko,
he ovat jo ovella.
1/9-2012.
Ekku Mattila.
selvänäkijä.
aikamatkaaja.
