sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Salamaniskut ja minäpoika..

25/5-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Sotkin aamulla varhain Seinäjoen menopaluun polkupyörälläni ja siinä ohessa muistelin menneita Wanhoja aikoja.Tarkemmin sanoen ukkosta sekä salamoita.
Silloin ennenWanhaan ,noin 1956 olin hakemassa   yhtä  lehemää ns ulkopelloilta ja oli  kesä ja kuuma iltapäivä.Koska matkaa oli   navettaan noin yksi kilomeeteri ja koska  se   lehemä oli sellaanen jukuripää , pääsilimä , joka meni minne teki mielensä, niin olin siihen elukkoon laittanut kettingin kaulaan ja sen toinen pää polkupyöräni oikeaan ohjaustankoon kiinni..pituutta noin 3 meeteriä. Ei sen ohjaustangon ,vaan sen kettingin  pituus...juu.
Ja eikun  navetta sekä kotia kohoren.........jees.
Juu.
Nooh...annas olla..kesken kaiken  päälle tuli todella kova ukkonen ja tottakait se präiskähti meidän kohdalla oikealla olevaan isoon mäntyyn....kärmesmäen kohoralla ....voipoijaat......!!! Salama ja  siitä syntyvä ukkosenjyrähdys oli luokkaa 101....elikkä suurin mitä olin joutunut kokemaan ...voisi sanoa maanjäristysluokkaa 5,8  magituuria   ,vai miksi sitä nykyään kutsutaan....
Kun salama iski siihen isoon mäntyyn ,niin se hajosi kuin salamaniskusta (heh heh kun sopiva sana) ja koko puu hajosi tuhannen...illun päreeksi..kuten ruukataan sanoa. Ja arvakkaahan...??..se lehemä se päässilimäänen teki sellaisen pantterimaasen hyökkäyksen suoraan eteenpäin ja jumalatoonta haipakkaa navettaansa kohoren  .Sen suuren kikit heilui kummallekin puolelle sen selekää  ja melkein voisin vannoa   että omin silin havaattin valkoisen maidon purskahtelevan sinne ja tänne.
Ja se lehemä todella juoksi ,taikka oikeammin laukkasi hevoosen lailla. Sen perässä raahautui se mun sininen polkupyöräni , yhä kiinni kettingissä  ja viuhtoi puolelta toiselle  hiekkaista tietä.
Toinen nooh.
Kun elikko pääsi  navettaansa......tottakait pääsi ,  sillä väkisin se ryntäsi omaan karsinaansa mun resuinen pyöräni jääden navetan oviaukkoon kiinni. Sarvestaan. Ja meni rikki. Eekeli sentään.Pyörän sarvi ei lehemän..
Vielä monen tunnin  päästä sen lehemän silimät toljotti teelautaseen kokoisina ja vapaji eläin  nupista kavioihin, voisi sanoa.Ja niin sanonkin.
Vasta muutaman viikon päästä lehemä uskalsi mennä laitumille ja olisko se syynä , kun loppukesästä tuli karja-auto ja siihen se päässilimäänen lehemä työnnettiin.... ja... Pum.
::::::::::::::::
Salama numero 2 sekä 3 :
Härmässä asuessani vuonna 1983 lähärin iltalenkille ja ollessani juuri  tienylitse menevän korkajännitelinjan alla taivaalta räiskähti sellaanen salama sekä jyrähdys että menin kontilleni.Noh se oli vain selvää säikähryysta..taikka sitten ei ,mutta kontilleni tuiskahdin.Hiukan mutkitellen jatkoin juoksuani sekä samalla muistelin noin 1982 tapahtunutta aikaisempaa tapausta ,joka sattui Saarijärvellä asuessani.
Nimittäin:  Sielläkin  olin juuri alittamassa korkeajännitelinjaa ,meinaan juoksemalla tietä pitkin ,kun tukkani  poukkasi pystyyn ja suuhuni  tuli sellainen  jännä maku. Ja noin sekunnin/kaharen päästä jymähti todella kova salama/ukkonen että oksat pois.  Käännyin heti takaisin.
Siis:----Onkos mussa jotakin sellaista ,joka vetää  salamoita  puoleeni...vai ?....Taikka haluaako ukkoYlijumala minnuu  sillai säikytellä  ??...Häh?
Sanokaa te.
Tere taas.


25/5-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.