7/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
1974 keväällä oli Sunnuntai ja silleen. Olin eronnut noin 9 kuukautta aikaisemmin.
Eronnut olin.
Joogasin pienessä vuoksa-asunnossani ja siinä sivussa tuumailin että tässäkö tämä nyt on...?...yksin mä oon...hylätty ja petetty...nenästä vedetty ....päähän potkittu luuseri..
Vanha poikako huomenissa....? lähdenkö munkiksi vai ei...kenties nunnaluostariin talonmieheksi...köh...juu.
Mieleni oli aikalailla maassa sanoisin.
Oli.
Siinä masennussyövereissäni huomasin miten huoneen seinälle minua vastapäätä alkoi muodostumaan sellainen utuinen hahmo. Se oli suunnilleen ihmisen muotoinen ja ikäänkuin haki tilaa siinä seinällä. Ja sitä kiinnostuneena seuraamaan.
Muutaman minuutin kuluttua siihen kohtaan alkoi ikäänkuin kasvaa valoa ,sekä jännää väreilyä. Ensin esille tuli pään kuva , sellainen kuin savuisen lasin takaa nähtynä. Hitaasti se alkoi selkiintyä ja siitä syntyi aivan selvä nuoren tytön kasvot. Hänellä oli punertava tukka , hiukset pörröllään. Kirkas aurinko näkyi tytön hiusten lomitse, takaa paistaen ja tyttö oli nuori sekä nätti.
Nuori sekä nätti.
Ja minä näkyä katselin. Se kesti noin minuutin/kaksi ja sitten hitaasti pois häipyi.
Olin innoissani sillä tiesin että seinällä näkynyt tyttö oli minulle luotu. Hänet näytettiin minulle että piristyisin ja olisin jälleen kiinnostunut elämästä yleensä. Ja niin tapahtuikin. Masennukseni oli kerralla pois pyyhkäisty ja siitä paikasta kynän otin käteeni...ja kirjoittamaan runon....suunnilleen..näin..
:"Oletko sinä se punatukkainen tyttöni, jonka hiusten lomitse näin auringon loistavan".....
Ja lähdin samantien ostamaan R-kioskilta kakun ja sitä sitten napostelemaan.
Oli juhlahetki.
Minä olin taas virtaa täynnä...
..Ja.....niin virtasi elämän vuodet eteenpäin...pikkuhiljaa unohdin tapahtuneen.Tapasin vajaan puolen vuoden sisällä naisen, josta tuli toinen vaimoni ja neljän muksun äiti. Hän oli tumma.Ei punertavaa tukkaa. Hän ei ollut se näkymä siellä seinällä vuonna 1974.Ei ollut.
Ei.
Kunnes......1985 tutustuin kirjeitse Kauhajokiseen nuoreen naiseen ja eikun häntä tapaamaan .Minulla oli auto/teltta Asuulin leirintä-alueella ja eikun soittamaan .....hain hänet autolla kotoaan ja takaisin Asuulin leirintä-alueelle.
Alueen vierellä meni joki ja sen ylitse vei silta. Pituudeltaan noin 15 metriä, Se ei ollut kuin kävelijöille tarkoitettu ja sitä ylittämään. Menin itse edeltä ja ollessani noin puolivälissä käännyin katsomaan taakseni.
!!!??!!!??????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Siinähän hän oli!
"Sama punatukkainen tyttö , jonka hiusten lävitse näin auringon loistavan " Aivan sama näky ja sama tyttö , jonka kuvan näin silloin 1974 vuokrataloni huoneen seínällä. Sama tyttö.
Kiihtyneenä kerroin punatukkaiselle tytölleni että olen nähnyt hänet jo vuonna 1974.....ja me yhdessä asiaa ihmeteltiin....kuten tänäkin päivänä...juuri nytkin tämän teille kerron. Jälleen kerran.
30 vuotta tuli täyteen meillä.
Uudistimme vihkivalamme 2 vuotta sitten.
Meille on siunaantunut 6 lasta.
Sekä anoppi että lihava kissi.
Juu.
7/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
1974 keväällä oli Sunnuntai ja silleen. Olin eronnut noin 9 kuukautta aikaisemmin.
Eronnut olin.
Joogasin pienessä vuoksa-asunnossani ja siinä sivussa tuumailin että tässäkö tämä nyt on...?...yksin mä oon...hylätty ja petetty...nenästä vedetty ....päähän potkittu luuseri..
Vanha poikako huomenissa....? lähdenkö munkiksi vai ei...kenties nunnaluostariin talonmieheksi...köh...juu.
Mieleni oli aikalailla maassa sanoisin.
Oli.
Siinä masennussyövereissäni huomasin miten huoneen seinälle minua vastapäätä alkoi muodostumaan sellainen utuinen hahmo. Se oli suunnilleen ihmisen muotoinen ja ikäänkuin haki tilaa siinä seinällä. Ja sitä kiinnostuneena seuraamaan.
Muutaman minuutin kuluttua siihen kohtaan alkoi ikäänkuin kasvaa valoa ,sekä jännää väreilyä. Ensin esille tuli pään kuva , sellainen kuin savuisen lasin takaa nähtynä. Hitaasti se alkoi selkiintyä ja siitä syntyi aivan selvä nuoren tytön kasvot. Hänellä oli punertava tukka , hiukset pörröllään. Kirkas aurinko näkyi tytön hiusten lomitse, takaa paistaen ja tyttö oli nuori sekä nätti.
Nuori sekä nätti.
Ja minä näkyä katselin. Se kesti noin minuutin/kaksi ja sitten hitaasti pois häipyi.
Olin innoissani sillä tiesin että seinällä näkynyt tyttö oli minulle luotu. Hänet näytettiin minulle että piristyisin ja olisin jälleen kiinnostunut elämästä yleensä. Ja niin tapahtuikin. Masennukseni oli kerralla pois pyyhkäisty ja siitä paikasta kynän otin käteeni...ja kirjoittamaan runon....suunnilleen..näin..
:"Oletko sinä se punatukkainen tyttöni, jonka hiusten lomitse näin auringon loistavan".....
Ja lähdin samantien ostamaan R-kioskilta kakun ja sitä sitten napostelemaan.
Oli juhlahetki.
Minä olin taas virtaa täynnä...
..Ja.....niin virtasi elämän vuodet eteenpäin...pikkuhiljaa unohdin tapahtuneen.Tapasin vajaan puolen vuoden sisällä naisen, josta tuli toinen vaimoni ja neljän muksun äiti. Hän oli tumma.Ei punertavaa tukkaa. Hän ei ollut se näkymä siellä seinällä vuonna 1974.Ei ollut.
Ei.
Kunnes......1985 tutustuin kirjeitse Kauhajokiseen nuoreen naiseen ja eikun häntä tapaamaan .Minulla oli auto/teltta Asuulin leirintä-alueella ja eikun soittamaan .....hain hänet autolla kotoaan ja takaisin Asuulin leirintä-alueelle.
Alueen vierellä meni joki ja sen ylitse vei silta. Pituudeltaan noin 15 metriä, Se ei ollut kuin kävelijöille tarkoitettu ja sitä ylittämään. Menin itse edeltä ja ollessani noin puolivälissä käännyin katsomaan taakseni.
!!!??!!!??????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Siinähän hän oli!
"Sama punatukkainen tyttö , jonka hiusten lävitse näin auringon loistavan " Aivan sama näky ja sama tyttö , jonka kuvan näin silloin 1974 vuokrataloni huoneen seínällä. Sama tyttö.
Kiihtyneenä kerroin punatukkaiselle tytölleni että olen nähnyt hänet jo vuonna 1974.....ja me yhdessä asiaa ihmeteltiin....kuten tänäkin päivänä...juuri nytkin tämän teille kerron. Jälleen kerran.
30 vuotta tuli täyteen meillä.
Uudistimme vihkivalamme 2 vuotta sitten.
Meille on siunaantunut 6 lasta.
Sekä anoppi että lihava kissi.
Juu.
7/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
