sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Väinö Isäni sekä 6/12-1943.

6/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Hyvää itsenäisyyspäivää !!

Isäni joka oli sodassa noin  3,8 vuotta kertoi aikoinaan seuraavan tarinan.
Oli  6/12-1943 ja hän oli hiihtopartion  tunnustelijana. Ollessaan pääjoukon edellä suunnilleen 100  metrin päässä  isäni haistoi mahorkan vahvaa hajua ja tiesi että kohta saattaa olla  totiset paikat heille jokaiselle.
Hän pysähtyi...mukamas korjaamaan rikkonaista sukseaan, otti sen jalastaan , sekä sadatteli kuuluvasti. Kun  pääjoukko tapahtuman huomasivat niin tajusivat että jotakin on menneillään ja he pysähtyivät.
Isä  kääntyi takaisin omaa latuaan  ja ollessaan lähellä muita teki hälytyksen. Syntyi kova taistelu jonka tuloksena iivanat tapettiin jokainen ja ilman isän  nenään tullutta mahorkan   hajua ainakin hän olisi  kuollut varmasti.
¤¤¤
Toinen isäni kertoma  sotatilanne:
Hän sekä kaksi muuta kävelivät erästä metsätietä noin 2 km päässä etulinjasta. Isäni oli keskimmäisenä ja  kuuli miten vieressään jokin jysähti. Hänen kaverinsa pää hajosi  vihollisen tarkka-ampujan osumasta ja  hetken kuluttua kävi  myös samoin sotilaalle joka oli isäni toisella puolella.
Salamana   Isäni  heittäytyi maahan ja siihen  kohtaan jossa hän oli hetki sitten  vingahti luoti joka olisi osunut myöskin Isääni. Hän haavoittui muutaman kerran , muunmuassa hiihtämällä latumiinaan ja joutui olemaan sotilassairaalassa  2 kuukautta. Onneksi  lähtiessään hiihtopartioon Isäni vaihtoi  leveämmän , sekä paksumman suksen ja sen takia jalka säästyi. Latumiinahan on tarkoitettu pahasti haavoittamaan ja sentakia  vammautunutta joutuu muut kantamaan ja tämä hidastaa huomattavasti partion toimintakykyä.
Näin sanoen.



Ekku Mattila.