11/1-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olin päivällä hiihtämässä ja menin jäätynyttä puroa pitkin ,kun muistin Espoon Matinkylän ja vuoden 1974.
Koska asuin noin 600 metrin päästä meren rannalta, niin talvella jäätä pitkin suksilla hiihtelin. Tein sellaisia 30km reissuja ja niin ,että hiihdin ensin vastatuuleen laivaväylään saakka , sitten sen sivuitse Espon Otaniemeen/Keilalahteen ja takaisin Matinkylään.
Huhtikuussa 19 päivä oli tavattoman kova tuuli ja sekös tiesi mukavia hiihto/luistelukelejä. Kehitin itselleni, taikka hiihtotyylilleni ns luisteluhiihdon (1974) ennenkuin siitä oikeastaan kukaan tiesi.
Useasti muut meren jäällä hiihtäjät katsoivat suut auki menoani, sillä jos oli kova myötätuuli , niin vauhtini oli todella kovaa.
Kuten silloinkin 19 päivä.....
Olin mennyt vastatuuleen suunnilleen 9 km päähän ja ohitin armeijan hallussa olleet kaksi kallioista saarta. Aikomukseni oli luistella niiden välistä myötätuuleessa ja annoin tuulen viedä.
Jäällä ei ollut oikeastaan lunta lainkaan. Sen pinta oli kuin luistinradalla.Silmissäni vesi vain tirisi vauhdista johtuen....kun edessäni näin suuren tummahkon alueen....noin 50 metriä leveydeltään ja suoraan edessäni.
Saarten väli oli noin 150 metriä ja se tumma kohta niiden keskivaiheilla.
Aikomukseni oli hiihtää saarten keskeltä , sekä mennä sen tumman kohdan, jota luulin jääksi yli , kun tunsin kovan vaaran tunteen. Se oli niin voimakas ,että aloin jarruttamaan vauhtiani , sekä ohittamaan tumman kohdan kokonaan ja niin onnistuinkin tekemään. Lähemmäksi tultuani huomasin että juuri se saarten väli oli sulaa , siinä velloi vesi ja nipinnapin onnistuin väistämään sen kohdan.
Ilmeisesti siinä kohtaa oli jonkinlainen vedenalainen virta joka oli pitänyt jään sulana.....ja minua odottamassa..........??!!.
Plums.....
Suksineen avantoon.....ja siellä olisin tänäkin päivänä...
Taikka sitten ei.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olin päivällä hiihtämässä ja menin jäätynyttä puroa pitkin ,kun muistin Espoon Matinkylän ja vuoden 1974.
Koska asuin noin 600 metrin päästä meren rannalta, niin talvella jäätä pitkin suksilla hiihtelin. Tein sellaisia 30km reissuja ja niin ,että hiihdin ensin vastatuuleen laivaväylään saakka , sitten sen sivuitse Espon Otaniemeen/Keilalahteen ja takaisin Matinkylään.
Huhtikuussa 19 päivä oli tavattoman kova tuuli ja sekös tiesi mukavia hiihto/luistelukelejä. Kehitin itselleni, taikka hiihtotyylilleni ns luisteluhiihdon (1974) ennenkuin siitä oikeastaan kukaan tiesi.
Useasti muut meren jäällä hiihtäjät katsoivat suut auki menoani, sillä jos oli kova myötätuuli , niin vauhtini oli todella kovaa.
Kuten silloinkin 19 päivä.....
Olin mennyt vastatuuleen suunnilleen 9 km päähän ja ohitin armeijan hallussa olleet kaksi kallioista saarta. Aikomukseni oli luistella niiden välistä myötätuuleessa ja annoin tuulen viedä.
Jäällä ei ollut oikeastaan lunta lainkaan. Sen pinta oli kuin luistinradalla.Silmissäni vesi vain tirisi vauhdista johtuen....kun edessäni näin suuren tummahkon alueen....noin 50 metriä leveydeltään ja suoraan edessäni.
Saarten väli oli noin 150 metriä ja se tumma kohta niiden keskivaiheilla.
Aikomukseni oli hiihtää saarten keskeltä , sekä mennä sen tumman kohdan, jota luulin jääksi yli , kun tunsin kovan vaaran tunteen. Se oli niin voimakas ,että aloin jarruttamaan vauhtiani , sekä ohittamaan tumman kohdan kokonaan ja niin onnistuinkin tekemään. Lähemmäksi tultuani huomasin että juuri se saarten väli oli sulaa , siinä velloi vesi ja nipinnapin onnistuin väistämään sen kohdan.
Ilmeisesti siinä kohtaa oli jonkinlainen vedenalainen virta joka oli pitänyt jään sulana.....ja minua odottamassa..........??!!.
Plums.....
Suksineen avantoon.....ja siellä olisin tänäkin päivänä...
Taikka sitten ei.
Ekku Mattila.
