keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Mauno tapettiin omalla aseellaan.

3/2-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Olin aikoinaan töissä eräässä armeijan   työpisteessä  ja kolleegana oikein vittumainen (sanotaan häntä vaikka Maunoksi)  kapiainen.
Jokainen joka   oli häntä  ns virka laattoja alempana  sai kyllä tuta kuka oli pomo.
Koko ajan  Maunoa piti kumartaa sekä pokkuroida , kehua sekä olla mielinkielin.Ja aurta armias jos hänestä sai vihamiehen.! Etenemään ei päässyt sellainen , jatkuvia tarkistuksia ,että  valituksia , jokaviikkoisia hiustenhalkomisia , piruilemista Maunon taholta.
Hänen päällikönsä, joka oli  sukulainen  oli asiassa melkolailla mukana.
Useamman vuoden Mauno oli muita   hyppööttänyt , mutta sitten tuli loppu.
Hän keräsi aseita ja niitä Maunolla oli kotonaan useita kymmeniä. Ne roikkuivat huoneiden seinillä ja "tottakait" jokainen ladattuina. Paukut ns piipuissa/lippaissa/rullassa.
Useasti Maunia siitä asiasta varoittelin. Melkein viikoittain, mutta kuuroille korville sanani meni.........."mitä sä höpäjät"  tyyliin sanoi..
Kunnes......:
Yhtenä aamuna Mauno sai kovan päänsäryn ja  lekurin kautta  kotiinsa meni.  Parin päivän päästä otti ja kuoli sairaalassa. Ei siihen päänsärkyyn,  vaan  22 kaliiberin ammuksiin , tarkkuusammuntaa varten tarkoitettuun  aseeseen.....
Pum..pum..pum..
Mauno eli sairaalassa pari päivää ja ennätti kertoa......
"Kun meni kotiini Lauttasaareen....asunnossa oli varkaissa sisareni  poika...huumeveikko läpeensä...ja kun meille tuli tappelu niin hän otti seinältä ladatunaseen ja ampui sillä minua useita  kertoja...."
Niin loppui Maunon elämä.
Muutamaan laukaukseen.
Eläisikö vielä , jos olisi ottanut huomioon varoitukseni ladatuista aseista   kodissaan?
Vai mitä ?

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti