maanantai 1. helmikuuta 2016

Tynynalli/isäni polkupyörä ja minä.

1/2-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Isäni oli laturi ja räjäytteli kiviä  työkseen ,sekä oli asentamassa siltojen arkkuja..
Olin  siihen aikaan  1955 , 9 vuotias. utelias  , niinkuin kolleille kuluukin  ja aivan "sattumalta"  löysin isäni nalli/tulilankakätkön...Soli puaris..katonrajas..piilos.
heh..
Laatikosta , jossa oli sahajauhoa  , noukin muutaman kuparinvärisen nallin , metrin verran mustaa aikatulilankaa, rasian tulitikkuja  tuvasta  ja kovaa vauhtia pyörällä naapuriin.......jossa  asui Mattilan veljekset...Pentti sekä Pauli.....
Juu.
Ja sitten läheiselle ns kärmesmäelle posket innosta punoittaen.....sekä tussaroimaan....
Työnsin tulilangan nalliin sisälle , tulitikulla valakia tulilankaan...ja siiih...alkoi heti kuulumaan............siiiih.....sekä heitin "pommin"  maahan , aivan pölkupyörän viereen ,sen takakumin kohdalle.......ja pyörä oli isäni ...melkein  uusi...sininen..taisi olla pyrkijä  nimeltään..
Siiiih..
Ja PUM!
Jysähdys oli valtava ainakin meidän mielestä ja pikkuisen jopa maata/heiniä naamallemme sinkoili..
Mutta annas olla !....Nalli  räjähtäessään puhkaisi  polkupyörän takakumin , kerralla ja repaleisia  sisäkumin kappaleita  pullahti ulos päällysrenkaan välistä.
Aiaiaiaiai....tuumasin ,mutta minullapa välähti. Talutin isäni pyörän  kotipihaani, loms..lopms  vaan kuului ja isälle tarinaa kertomaan..totisin naamoin.
"Ajoin sillä vahingossa piikkilankaan..sanoin...takakumi hajosi".....ja isäni heti paikalla kumia vaihtamaan......irrotti  sen..sisäkumin myös ja sitä kädessään pyörittämään. Suuresta kumin repeämästä  putosi isäni käteen muutama terävä kuparinvärinen pieni suikale ja tottakai heti sen nalliksi  tunnisti.......
Oikealla kädellään mua tukasta kiinni......sekä aikamoista vauhtia sainkin.
Suih...suih..suih....auts...auts....
Heh.

Ekku   Mattila.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti