lauantai 5. maaliskuuta 2016

Karvainen humanoidi Alahärmässä 1958...Lapuan joen penkalla.

5/3-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kumma kummajainen Alahärmässä 1958.

Oli  kevät/Toukokuu ja  paikka syntymäkotini  kohdalla virtaava Lapuan joki.
Tapani mukaan  olin ns hiippaillut  joen rantaan  seuraamaan joessa  uiskentelevia eläimiä , sorsia , biisamia   ym....
Minulla oli  kyttäyspaikka , joka oli  pesukivi ja sen edessä puinen matala jakkara jossa Äitini kesäisin virutti pesemiään mattoja  ja siinä hiljaa seurasin  biisamien  uintia. Niillä oli nähtävästi pesä joen penkassa koska  koivun/pajunvarsia  veden alle  vetivät.
Joen toisella puolella  oli kolme pajupensasta , noin  5-6  metrin päässä toisistaan ja niiden korkeus jotakin  kolmisen metriä. Äkkiä huomasin miten minusta oikealla  oleva pensas  alkoi kummasti liikkumaan , sillai vapisi ja siinä olevia oksia  selvästi jokin heilutti.
Hetken päästä pensaasta, taikka sen takaa ilmestyi   kummallinen  olento. Se oli  metrin/toista pituinen , karvainen ja väri oli ruskeahko. Sen pää oli  oudosti suoraan rinnasta, siis ei  kaulaa lainkaan ja kädet  roikkuivat melkein maahan saakka , koskettaen  kevään kasvattamaa  aluskasvillisuutta , joka oli noin 30 senttistä.
Olento liikkui jännästi niinkuin  hidastettuna keskellä olevaa pajupensasta kohden ja sanoisin hiukkasen  nykivällä tavalla. Ollessaan pensaiden keskellä olevaa  tyhjää kohtaa  tämä   olio  salaman nopeasti ikäänkuin aavisti  minut  , pysähtyi heti  ja hetken tuijotti  minua  kohden , sekä yhdellä loikkauksella  hyppäsi   pajupensaaseen piiloon.
Raps  vaan kuului.
Selvästi se minut havaitsi, taikka  "haistoi". Rapisteltuaan hetken aikaa pensaasta, se kurkotti nähdäkseen minut paremmin ja  katosi muun kasvillisuuden joukkoon.
Hetken aikaa  seurasin näkyykö  mitään , mutta  joen ranta oli hiljaa.  Kotiini  tullessani kerroin vanhemmilleni  näkemästäni, mutta Äitini piti tapahtumaa Mäkelän  Kallen    "juttuna"....
Jotakin siellä täytyi olla, sillä vanhempani kielsivät minua menemästä  uudelleen joelle kurkkimaan ja vasta noin viikon/kahden päästä  onnistuin salaa sinne uudelleen menemään. Mitään ei kuitenkaan enää näkynyt.
Useamman  vuoden  aikana  sen jälkeen ,aina keväisin samaan aikaan ,jopa  1982 kävin  kummajaispaikkaa  veneellä tutkimassa. Outoa oli se, ettei siinä pajupensaiden  keskiosassa oleva pensas  kasvanut  samanpituiseksi  niitä kahta muuta, vaan se oli sillai kitukasvuisen  oloinen. Myös maa, taikka ruoho  oli jollakin tapaa  eri väristä.....ikäänkuin ruosteessa.
Joki  on siinä kohtaa noin 40-45 metrinen  leveydeltään. Oli  oliolla  siis tarkka vainu.
Jee......karvainen humanoidi....??.....häh?.

Ekku Mattila.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti