3/4-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajelin aamusella Alahärmässä, kävin syntymäkodissani ,sekä koukkasin Voltin uuden sillan kautta Jepuan suuntaan.
Melko lähellä Isontalon Antin entistä kotitaloa, oli ennenWanhaan Viitalan Nikolain sekatavarakauppa. Sieltä me kollit käytiin ostamassa ainakin tikkunekkuja, sellaisia tikun nenässä olevia nuoleskeltavia karamelleja ja hyviä ne oli.
Kaupan tontilla oli useita omenapuita ja niiden hedelmät oli hyviä. Ns talviomenia ja aina saatiin kouraan omena jos kysyttiin kauppiaalta.
Mutta antakaas olla....kerran syksyllä meille tuli kova omenahätä ja hiljaa hiippaillen mentiin kaupan omenapuutarhaan...vark....eiku hakemaan naposteltavaa. Kello taisi olla siinä 23,00 paikkeilla, aika hämärää jo ja siis hommiin....
Ennyt millään muista kenen keksintö se saha oli.....??!!...joka oli meirän mukana ,mutta sillä me ketaleet katkaistiin yksi omenapuu kerralla poikki se olkapäille ja retuutettiin Voltin koulun lähellä olevalle mettäsaralle...
Nam..nam...siellä me syötiin omenia. Vattamme täyteen ja mukamas hyvää oli. Kujasen Heinokin melkein yökkäsi ylensyönnistä johtuen, samoin Kankahan Mauri.
Seuraava Maanantai ei hyvää tiennyt.
Kauppias oli huomannut omenapuunsa hävinneen ja sitä kertomaan Kallion poliisille sekä meirän opettajille. Yksi ilta, ennen koulun loppumista , meidät kutsuttiin kaikki koolle ja poliisi puhuttelemaan alkoi....kuka??..ketkä??...häh?
Ja niinhän siinä kävi että jokainen tunnusti raskaan syntinsä, mutten mä. Ainakin kolmesti kielsin ,kuten se kuuluisa henkilö 2000 vuotta sitten ,enkä tunnustanu.En.
Jokatapauksessa, luulisin varmuuden vuoksi Isäni retuutti mua tukastani...aika lailla..
Kenties hän oli varma syyllisyydestäni...
Joo.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajelin aamusella Alahärmässä, kävin syntymäkodissani ,sekä koukkasin Voltin uuden sillan kautta Jepuan suuntaan.
Melko lähellä Isontalon Antin entistä kotitaloa, oli ennenWanhaan Viitalan Nikolain sekatavarakauppa. Sieltä me kollit käytiin ostamassa ainakin tikkunekkuja, sellaisia tikun nenässä olevia nuoleskeltavia karamelleja ja hyviä ne oli.
Kaupan tontilla oli useita omenapuita ja niiden hedelmät oli hyviä. Ns talviomenia ja aina saatiin kouraan omena jos kysyttiin kauppiaalta.
Mutta antakaas olla....kerran syksyllä meille tuli kova omenahätä ja hiljaa hiippaillen mentiin kaupan omenapuutarhaan...vark....eiku hakemaan naposteltavaa. Kello taisi olla siinä 23,00 paikkeilla, aika hämärää jo ja siis hommiin....
Ennyt millään muista kenen keksintö se saha oli.....??!!...joka oli meirän mukana ,mutta sillä me ketaleet katkaistiin yksi omenapuu kerralla poikki se olkapäille ja retuutettiin Voltin koulun lähellä olevalle mettäsaralle...
Nam..nam...siellä me syötiin omenia. Vattamme täyteen ja mukamas hyvää oli. Kujasen Heinokin melkein yökkäsi ylensyönnistä johtuen, samoin Kankahan Mauri.
Seuraava Maanantai ei hyvää tiennyt.
Kauppias oli huomannut omenapuunsa hävinneen ja sitä kertomaan Kallion poliisille sekä meirän opettajille. Yksi ilta, ennen koulun loppumista , meidät kutsuttiin kaikki koolle ja poliisi puhuttelemaan alkoi....kuka??..ketkä??...häh?
Ja niinhän siinä kävi että jokainen tunnusti raskaan syntinsä, mutten mä. Ainakin kolmesti kielsin ,kuten se kuuluisa henkilö 2000 vuotta sitten ,enkä tunnustanu.En.
Jokatapauksessa, luulisin varmuuden vuoksi Isäni retuutti mua tukastani...aika lailla..
Kenties hän oli varma syyllisyydestäni...
Joo.
Ekku Mattila.
