lauantai 7. toukokuuta 2016

"Räyhääjäkissi"....

7/5-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Kummitus...ketales.....

Kuten  muutama päivä sitten kirjoittelin oudosta  kissikummajaisesta, joka pakkaa mellastamaan makuuhuoneessamme  harva se yö.
Se alkoi  nyppimällä sängyn peittoa  noin toista vuotta sitten , noin kuukauden välein, mutta nyt se alkaa olla jo harmiksi saakka. Kissi on todella kummitus, sillä  se jättää selvät  askelten jäljet  hiippailessaan peiton päällä, eikä mitään näy. Myös se on "jännää", meinaan sen tulemisen  kellon ajankohta....noin 23,30 se tulee/kohajaa. Hyväkäs taitaa  odottaa kun olen täydessä unessa ja sitten  alkaa rehuamaan  vuoteen toisella reunaa, kuten viimeyönäkin teki.
Pirskatti.....
Tavallaan  kummajainen on voimistunut.
Ensin alussa  se  nyppi hiljaa peiton  reunaa ja herätti  meidät. Sitten se alkoi  hiipimään  sängyn päällä, mutta  sillä lailla   reunaa pitkin , askeleet, taikka tassun jäljet näkyi...ja koko jhomme kesti noin  viitisen sekuntia.
Mutta nyt...ketales....
Siitä on alkanut  syntyä  pikkuräyhääjäkissi, sillä sen metelöinti on lisääntynyt. Samassa yhteydessä, taikka jopa sen "syntymishetkenä"  kuuluu voimakas  pamahdus/kolahdus/humahdus ja jo se herättää  takuulla. Joskus ei  sen yön aikana muuta tulekaan, meinaan  tassuttelua peiton päällä .
Olen, saatte olla varmoja kuulkaa, tavannut  tietäjän "ammatissani"  erilaisia kummituksia/aaveita satamäärin. Niitä olen tutkinut  asiakkaitteni  kotona  ja melkein joka kerta  siinä kohtaa  tuntuu  kylmä olotila ja  niskakarvat nousevat ns pystyyn.
Tämä  meidän ikioma  "kissikummitus" ei aikaansaa  sellaisia  tuntemuksia. Tavallaan tuntuu  välillä siltä, että  mirri  ikäänkuin kiusoittelee  meitä , taikka on  jollakin lailla pitkästynyt,  pikkulasten tapaan ja kehittää jotakin...tekemistä....meidän kustannuksellamme.
EnnenWanhaan  sitä taidettiin kutsua kotitontuksi. "Heillä"  oli tehtävänään suojella talonväkeä pahoilta hengiltä.....Tontuille  annettiin jopa ruokaa pirtin  oven pieleen. Kukaan ei koskaan nähnyt söivätkö  tontut   tarjottua murkinaa, mutta Wanha  uskomus oli kova.
Kotitonttuja on.....ja taidanpas kertoa seuraavassa  tarinassa yhden  sellaisen.
Heetkineen vaan..

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti