sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

1956...salama..lehemä ja mä...

31/7-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tänään, ainakin täällä meillä jyrisi ja salamoi aika lailla...
ja se pukkasi mieleeni Wanhan tapahtuman noin vuodelta  1956.
Olin silloin 10  vuotias , oli kesä ja tuomassa pelloiltamme lehemää kotiini päin.
Navettaan oli matkaa suunnilleen km ja siksi liikuin polkupyörällä. Lehemällä kaulassa kettinki ja sen toisen pään kiinnitin muutaman kerran polkupyöräni  vasempaan ohjaustankoon.
Ns kärmesmäen  kohdalla  tullahti kova ukkospilvi suoraan päälleni ja  siitä paukahti todella jumalatoon salama , sekä  heti perään tavatoon jyrähdys.
Räääätsssh...
Minä säikähdin ja lehmä tietysti. Se  syöksähti  äkkiä eteenpäin, kohden navettaa/pelastusta  tietysti ja  alkoi juosta ravia, sanoisin  ja niin sanonkin. Äkkitempaisu lehmältä kaatoi minut nurinniskoin hiekkatielle  , mutta pyörä pysyi kiinni kettingissä. Suu , silmät rapaa  täynnä  näin miten kanttura viiletti kauhiaa haipakkaa kohden navettaansa ja  pyörä  retaji  edestakaisin sen perässä.
Ja minäpoika koetin  pysyä perässä, mutten siinä onnistunut.
Äitini oli pihamaalla kun näki  nelistävän ja lähestyvän  Ulla-lehmän. Se  tömähti vauhdilla avonaisesta  ovesta  navettaan , kettinki  perässä  kalistellen, mutta pyöräni ei.
Se oli jäänyt matkalle josta sen talteen otin. Sen  oikea poljin, joka maata  oli koko ajan viistänyt oli kulunut kuin tahkon kiveen hinkaten.
Sitten se puu.
Johon salama oli näköjään iskenyt, siinä   minun ja lehmän lähellä. Puu oli tuhannen..(sanonko?) illun päreinä.......Auttoiko   se  kun olin  pyörällä matkaten? Meinaan  ettei salama kohden iskenyt?
Kumiset renkaat?
Juu.

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti