maanantai 22. elokuuta 2016

Varkhat saivat porttikiellon Isältäni 1956.

22/8-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kävin syntymäkotipitäjä Alahärmässä , vanhoja tanhuja tiiraillen ja mieleeni muistui Wanha tapahtuma noin vuodelta 1956.
Olin silloin  10 vuotias ja muistan miten meillä äitini aina antoi tuntemattomillekin  ruokaa jos he taloomme tulivat.Enimmäkseen  kävi tuttuja , koska sukumme oli laaja , mutta useasti   mustalaisiakin kävi. He saivat   ruokaa , sekä kaffia ja jos niiden kersoilla oli  huonoja vaatteita yllään, niin ehjiä heille äitini antoi. Siihen aikaan he liikkuivat myöskin hevosrattailla ja pollelle isäni haki heiniä  syötäväkseen.
Kerran keskellä kevättä  mustalaisia taas taloomme tuli. Syötyään  he pois lähtivät , kiittivät ja näkemiin.  Noin puolen tunnin  kuluttua  heidän  lähdöstään isäni lähti  puita liiteristä sisälle kantamaan , koukkasi eteisen hyllyltä melkein uuden ns nikita  mallisen mustan karvalakin, mutta lakin kohta oli tyhjä.
Lakki oli kadonnut.
Samoin eteisen lattialla ollut  nahkainen saapaspari  sekä    isän lämpimät  kintaat.
"Ja   jumalauta...isäni   huusi....perkeleen varkhat  hän manasi.....nytpä teitte  kyllä viimeisen tempun....."  Hän lähti  varkaiden perään, mutta ei niitä enää tavoittanut. Onneksi ,sillä   polkupyörän tarakalla oli kirves........valmiina..
Kirkolla asusteli  siihen aikaan yksi mustalaisperhe , vanha pari , ei muksuja  ja  elannokseen  myivät viinaa. Kaikkihan sen tiesi. Seuraavana päivänä isä heille  kylään meni....ja sanoi.
"Levittäkää sanaa.....yksikään mustalaispaska ei meirän tuphan enää tuu...varkaita  olivat...jos  tulevat niin kirvhellä tinttaan....".
¤¤¤¤
Eikä heitä senkoommin  näkyny....Mattilan   talossa....Knuuttilan raitilla.
Olivat senverran  viisahia.


Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti