keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Olin Kurdi 1650....petturi tapatti minut.

30/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Yhden entisistä  elämistäni elin Turkin vuoristossa , Kurdina.
Noin 1650  luvulla. Sissipäällikönä. Kova soturi olin.Pidetty ja peljätty......
Kurdi.
Meitä oli noin 3000  kurdia, taistelijaa  ja pahantekijää. Viimeisen päälle ammattisotilaita  .Kovia  äijjiä....
Kovia.
Elimme, kuten Kurdit tänäkin päivänä , vaikeakulkuisissa  vuoristo-osissa. Jatkuvasti taistelimme sortajiamme vastaan , silmä silmästä, yhtään sääliä tuntematta , hyökkää  , ryöstä , tuhoa  ja peräännyimme   piilopaikkoihimme. Kuten sissit  kautta aikain ovat tehneet.
Iske ja peräydy. Sissitaktiikkaa. Wanhanajan Raatteen tie meininki.
Raatteen tie.
Me olimme ammattiarmeija. Melkein voittamattomia jokainen.Taisteluissa karaistuneita. Pelkäämättömiä viimeisen päälle.
Minä olin johtaja ja isopomo. Tiedän että olin  2,20  metrinen koljatti. Painoa  200  kiloa. Nopea sekä tehokas taistelussa.Voittamaton.
Voittamaton. Pidin hevosta takajaloista kiinni ja pyöritin  ympäri...kyllä porukka lakosi..
Lakosi. Nyrkin iskulla  päähän tapoin  muulin. Kova olin..todella kova.
Kova.
Kautta maailman historian on ollut vakoilijoita sekä pettureita. Myös omissa  joukoissa.Kuuluisin  sellainen lienee   Juudas Iskariot. Petturi isolla Peellä.
Juudas.
Minäkin jouduin sellaisen uhriksi. Siihen aikaan  tuli tieto että yhdessä paikassa on iso hevoskärryllinen aseita. Siepporataslukkoisia, senaikaista huipputekniikkaa , iso kärry tupaten täynnä....aseita...oujee   varmasti ajattelin ja siis  sinne paikan päälle asian tarkistamaan.
En yhtään ajatellut kun vain minä saisin sinne mennä. Minä ja omasta  soturijoukostani yksi Kurdi. Hän näyttää  paikan.Vain hän ja minä saamme sinne mennä.Kahdestaan.Tutkimaan.
Ja eikun matkaan...
Kopoti....kopoti...hevosilla me mentiin.....ja tuollahan se  paikka jo onkin.  Isot  varastot kummallakin puolelle peltoa, keskellä niitä suuri  päärakennus. Avonaisia  ikkuna-aukkoja  joka puolella. Ja se tärkein....keskellä rakennuksia  kökötti  hevosrattaat , nahkaverhoilla peitettynä  ja melkein jo näin  aseitten piiput verhoilun raoista.  Siellä se on....aseita  meille...paljon aseita....
Paljon...
Kävellessäni  rattaiden luokse huomasin sivusilmälläni, että  oppaani  oli kadonnut. Häipynyt kuin tuhka tuuleen. Mitäs nyt....mit....?
Pum..pum..pum..pum..pum..pum...pum..pum.pum..pum..pum...pum..pum..pum......
pum. Sain rakennusten  ikkuna-aukoista  kuulaa sadekuuron lailla.Pum..pum..pum..pum..pum..
Pum. Ruumiini lävisti  kymmeniä  kuulia. Minusta tuli hakkelusta kerralla.Reikäjuuston tapaan.
Reikäjuuston.   Ja mä kuolin.
Kuolin.
Jännä juttu  tulee nyt....
Tapasin tässä elämässä saman petturin noin vuonna 1993. Täällä Kauhajoella. Tuttuja olemme olleet siitä asti ja olen varma ettei hän asiaa tiedä. Vain minä.....mutta....jääköön henkiin.
Eikös vain?

Ekku Mattila.



Lhasan munkit......he olivat tosiuskovaisia...

30/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tiibetissä on satoja vuosia elellyt munkkiyhteisö , nyt jo harvalukuinen, mutta ennen punaisen kommunistikiinan hyökkäystä   munkkeja oli  satoja.
Munkit tapettiin melkein viimeiseen.......munkkiin.
Tämä tapahtui 1951-52.
Kommarit   käskyttivät munkit  kammioistaan taivasalle , hopi..hopi tyyliin ja järjestivät heidät paririviin. Heitä oli  yli   700.Munkit tajusivat mikä on tulossa ja he iloisina  kättelemään  kiitoksen  osoituksena tulevia tappajiaan.Kiitos...kiitoos..oi kiitoos....
Kiitos.....
Syntyi myöskin kova mekkala ja riita. Munkit toisiaan tuuppivat , vetivät hartioista , juoksivat päästäkseen eturiviin odottamaan  aseiden laukausta. He halusivat olla ensimmäiset. Rinta paljaana valmiina kuolemaan , antakaa tulla jo....ampukaa...oi ampukaa....
Amp.......ja pum.
He riisuivat jopa   viittansa ennen laukausta. Ettei se mene rikki.Vuohenvillasta  kudottu.Lämmin sekä vettä hylkivä.Oiva   asuste.  Oiva.
Munkit  tiesivät pääsevänsä  taivaaseen. Heidän paikka oli nirvana ,ikuinen rauhan tyyssija . Rauhan.
Rauhan.
Eikä Karman lain mukaan  heidän enää tarvitse  maan päälle   syntyä. Tämä Himalajan  Lhasan  yhteisö oli  tie ennen taivasta. Voi miten hupaista onkaan nykymaailman  tekouskovaiset  Jehovat...Helluntalaiset....mukamas kielilläpuhuvat  onnettomat  raukkikset.Mutta....
Kyllä Siperia opettaa......
Heitäkin...

Ekku Mattila.

Silmä silmästä......kö?.

30/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jotku tutkijat ovat laskeneet ,että  ihmisellä on  elämänsä aikana noin  300 henkilöä jotka  ovat olleet mukana entisessä elämässä. Nämä  300 ovat sellainen sisäpiiri ja niiden joukkoon mahtuu , ystäviä ,että vihollisia.
Luku on suunnilleen puolet ja puolet.
Siis ystäviä sekä vihollisia.
150...ja 150.
Tämä johtuu ns Karman laista. Jos jouduit kaltoin  kohdelluksi  entisessä elämässäsi  ja synnyttyäsi uudelleen tulet  takuvarmasti kohtaamaan molempia henkilöitä . Ystäviä ja  vihollisia. Joku entisen elämäsi henkilö kenties tappoi sinut  ja nousit ylös.....niin  sanoakseni . Uudessa elämässä tapaat  varmasti  "tappajasi" ja on onni sekä autuus ettet  sitä muista. Jos niin olisi ottaisit kirveen kauniiseen käteesi sekä iskisit. Kostaisit silmä silmästä periaatteella , kuten isossa  kirjassa sanotaan ...ennen uutta kirjaa. Viimeksimainitussa  kirjoitetaan ,että  jos joku tinttaa sinua poskelle, niin käännä toinenkin poski...pläts.....siis.
Kuvitelkaa tilanne:
Entisessä elämässä olit rikas sekä  hyvin toimeentuleva ihminen. Maita sekä mantuja  satoja hehtaareja, pankissa  rahaa säkkikaupalla. Kaunis vaimo.Lapsia  sopivasti.  Elämäsi oli onnellista sekä harmoonista.Terveyttä riitti ja kaikkea hyvää muutenkin.
Mutta.....pum!....
Yks  perskeleen kadesperse naapurisi tappoi sinut. Ampui   nuppisi hajalle  ja kuolit kerralla. Ja niin kului muutama vuosikymmen, parhaimmassa tapauksessa voi syntyä jopa noin vuoden kuluttua.Niin synnyit uudelleen, melkein samaan paikkaan sitä entistä elämääsi. Ja huhheijjaa.....!!?? Muutaman vuoden päästä muistatkin  sen kadesperse  naapurisi. Sen joka tappoi  sinut. Kaiken huippuna se retale nappasi  vaimosi, rahasi, maasi, kaikki jotka  omistit "ennenvanhaan".
Ja niin vuodet kuluvat.
Ollessasi  noin  18 ikäinen otat oikeuden omiin käsiin. Yksi iltapäivä  kääppäilet naapuriisi , hiljaa  hiiviskellen  ladattu ase kädessäsi  ja.....ja....PUM!
Maksoit  potut pottuina.
Voisiko   tämäntyyppiset  tapot, murhat ja muut  väkivaltatapahtumat johtua  entisessä elämässä   tapahtuneista  asioista.? Ja jopa niin  ettei niiden tekijä edes muista aikaisempaa  elämäänsä, vaan  sattumalta antaa isän kädestä jollekin.?...vähän sillai Karman lain mukaan..
Jännä asia eikö  juu?

Jatkuu..
Ekku Mattila.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Olkiluodon Atomivoimala kolmonen....."impataan" !!

29/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



PUUUM...!


Olkiluodon  Atomivoimala kolmosen piti olla valmiina noin 12 vuotta sitten.
???!!??.
Jo alusta  saakka  voimalan  rakennustöissä on ollut  , lievästi  sanottuna , melkomoista  häikkää...........hutilointia  suoraan sanottuna.
Romanialaisia , Bulgarialaisia , Slovakkeja , "Ztseremissejä" kaukaa venäjän aroilta. Eniten herra Putlerin maasta. CCCP : stä....sillä sitähän se  on.
Neuvostoliitto  on yhä voimissaan.
Olkiluodon Atomivoimala kolmonen  on susi.
Sitä ei tehdä koskaan valmiiksi.
Rakennusvaiheissa voimalaan  on syntynyt  virheitä  ja siksi  sitä  ei koskaan "ladata".
Mörskää ei kannata  korjata .Liian kalliiksi tulee. Jos se  puretaan se  maksaa  miljardeja. Mikä siis  neuvoksi ?
Aikamatkaaja  tietää...siis minä..Ekku Mattila.
¤¤¤¤¤
Joku päivä, voi olla aika piankin, mereltä, Olkiluodon Atomivoimala saa "imbulssin".  Se on nykyaikainen sota-ase ja  kaikkein tehokkain lajissaan. Nikola  Teslan , 100 vuotta sitten keksimä  sähkömangneettisuihkupulssi  hajottaa  voimala kolmosen taivaan tuuliin. Pulssi  on siitä hyvä ,että sen tuhovoima voidaan  kohdistaa  erittäin tarkasti , laseraseen tapaan ja iskun  shokkiaalto etenee  suoraan menosuuntaan  iskun  kohdalta. Juuri siihen suuntaan josta olen jo aikaisemmin kirjoittanut......Olkiluodon  atomivoimalan tyhjiin parakkikyliin..Niiden purkaminen sekä poissiirtäminen maksaisi  400000  Euroa.
Siis Pum!
Näin saadaan kaksi  kärpästä yhdellä iskulla.
Kolmonen "puretaan".
Ja  parakkikylä  samoin.
Koska voimalassa ei ole polttoainesauvoja säteilyä ei synny.
Iskua ennen voimala   ykkösen ,sekä kakkosen  suojaksi ajetaan  kymmenkunta rekka-autoa  (harmaita) joiden kuormana  on hiekkasäkkejä, sillai "sattumalta".
¤¤¤¤
CCCP  :llä  on nyt oiva tilaisuus  testata  imbulssinsa  maksimaalinen teho. Näkevät millainen voimalataus hajottaa  nykyaikaisen  Atomivoimalan. Niinkuin  voimakas  tulikuuma vesisuihku  lumesta  rakennetun  rakennuksen   kylkeen.
Voimala  kolmosessa  on valtavat tuhon merkit.!
PUM!
Nyt on tosi kyseessä...sillä...
Arvatkaapa ketä  herra Putler syyttää..?..Järjestää näin uudet Mainilan laukaukset.
Siis.......??...valvokaa...22-24/ 12....ja Helmikuu.....se toinen...


Ekku Mattila.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Kirottu kuparitaulu sai kyytiä...

28/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vaaramenrantaan menimme peräkanaa.
Hyllykalliolle.
Autot talon pihalle, sisälle kävelimme ja suoraan kamariin, jonka seinällä  taulu  oli.
Pianon päällä.
Taulun koko oli noin  metri kertaa   60 senttiä. Ohueen kuparilevyyn aika hienosti takomalla tehty.........raamit samasta aineesta. Valoa ja varjoa siinä näkyi.
Valoa ,mutta liikaa tummaa varjoa.
Taulusta huokui  suru sekä tuska. Kipu  ja  ikävyys. Menetetty elämä , kadotettu aika , ilkeä pahuus kummalla tavalla. Sen heti huomasin. Taulu oli pahuutta täysi.
Ei hyvä.
Heti otin taulun seinältä  alas. Veimme sen talon taakse, puutarhaan, lähelle halkopinoa.  Kirvestä pyysin ja sen sainkin. Pieniksi palasiksi plätkin taulun , hakkasin sekä hakkasin. Heikki avusti lekalla...Ainakin  kahteenkymmeneen  palaseen taulun rikoimme , ruttasimme ja hakkasimme  olan takaa. Hiki melkein  tuli.
Sitten palaset  puulaatikkoon , mukaan bensaa, sekä muutama  tervapaffin palanen. Suuntana  Roveksen lähellä oleva entinen  kivimurskaamo. Metrin syvyiseen hiekkakuoppaan  koko höskä,..........läheltä  löytyneet puunpalaset  vielä päälle....bensaa ja tulitikku.
Fsooooh....
Se syttyi. Kerralla alkoi palaa.Musta savu vain nousi taivaalle. Varmistukseksi  potkimme  hiekkaa montun päälle. Hyvä juttu. Sinne jäi kirottu esine.
Kummitelkoon nyt siellä.
¤¤¤¤
Myöhemmin kuulin että Heikin ja Liisan  talo rauhoittui täysin. Kuparitaulun tekijä oli nähtävästi  joku entinen murhaaja tiesmikä. Vaasan vankilassa istunut.Hänen  sielunsa aikaansai  tauluunsa   mustan  energian............mustan, pahan enrgian.
Rikoimme sen voiman.
Rikoimme.

Ekku Mattila.


Kirottu kuparitaulu...Hyllykallio.

28/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


1988 minulle tuli asiakkaiksi  Seinäjokinen pariskunta ja sanotaan heitä vaikka Liisaksi  ja Heikiksi.
Nuoripari, noin  kolmekymppisiä.
"Meillä on helvetti irti".....Heikki  sanoi ja Liisa  kovasti nyökytteli....talossamme  on pahasti jotakin vialla he sanoivat....kaikkialla kopisee.....kolajaa, sekä vinkuu...varsinkin öisin kun on muuten hiljaista....ovet menee itsekseen kiinni , aukenee kuinka sattuu , paperit  lentelee avatuista laatikoista  , taulut seinällä tippuu ja sähkölaitteet  välähtelee".
Huoneissa on , jatkoi Heikki jotakin kummallista hajua. Vaikka kuinka siivoaa, sekä pesee se haju ei katoa...vähänkuin  märkiä lehtiä pihalla , taikka vastaavaa."
Pahin on se kolina. Nurkissa paukkuu ,kitisee ja tuntuu  kuin talo natisee liitoksissaan....Liisa  lisäsi.....meidän ennen niin sävyisä kissamme  on tullut kummalliseksi.Se sihisee sängyn alla , jos vieraita tulee meille kissi  koettaa   purra heitä jalkaan.".
Koko huushollimme on pahasti sekaisin jollain kummalla tavalla..."..
Koska nämä  kaikki alkoi ?  kysyin..
Noin 3 kuukautta sitten Heikki vastasi.
Oletteko   ostaneet taikka muuten hankkineet  jotakin uutta taloonne kysyin?
Emme mitään muuta kuin uuden nahkasohvan  kuukausi sitten Liisa sanoi....niinja keittiön maton , kylpyhuoneeseen  uuden peilikaapin , eikä muuta....sekä  olohuoneen  kattokruunun kaksi kuukautta sitten...eikä muuta..."
Muistelkaa nyt sanoin....kolmen kuukauden takaa...oliko siihen aikaan ostoksia  teillä 2?
"Ei mitään sanoi Heikki....ei mitään......mutta hei....muistatko vaimo mitä ostimme Vaasasta  noin 3 kuukautta sitten?..Rantakadulta...muistatko ?...kuparitaottu  taulu.. se joka esitti taistelevia metsoja...joka oli hakattu  ohueen kuparilevyyn...joka maksoi  300 markkaa...se..."
"Nyt muistan minäkin...Liisa sanoi....se oli tehty  Vaasan  vankilan  puhdetyönä ...oli myynnis siellä liikkeessä Hovipuistikon lähellä...taulu se oli...taulu"
Jahaa  sanoin..tulihan se sieltä. Asutte Seinäjoella ?....Hyllykalliolla....nyt tehdään niin,että menemme heti sinne asuntoonne, tulen perässä  autollani ....haluan nähdä sen taulun...lähdemme  heti".
Ja niin teimme..
Hyllykallio suuntana.

lisää  tulee::

Ekku Mattila.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Nion pariskunnan puutarha meni sikinsokin...

27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kumpulan "keittiösängyn"  jälkeen   sain asunnonvälittäjältä  osoitteen Tapanilasta. Laukkipääntie  3;sesta, jossa oli kämppä vuokrattavana.
Hesaan matkaa noin 14 km.
Bussi 72 :lla.....oijee.
Talo oli päältäpäin hieno tiilitalo. Ainakin  6-7 huonetta , ykskerroksinen ja iso aidattu tontti.
Nion pariskunta sen omisti. kaksi kersaa, josta  ,kolli  noin 18 vuotias ja se nuorin  Susanna suunnilleen 4 ikäinen tyttönen.
Vuokra  oli  400  markkaa.
Ja kun huoneeni  näin....ai saateri.!  Se oli ollut  joskus selvästi  isohko  vaatekomero , 3 metriä  pitkä ja leveys  1,80   metriä. Huoneen toisella laidalla oli 60 senttinen  laveri ja   päädyssä pieni  pöytä. Noin  50x50 senttiä. Muistan nämä mitat koska  ne ovat edelleenkin mun lenkki/päiväkirjassani  tänäkin päivänä...
Koska asunnontarpeeni oli  suuri, niin kättä päälle  ja  heti asumaan.Mun  tavarani  mahtuivat  yhteen siniseen matkalaukkuun , sen sängyn alle  työnsin  ja hihurraa....heh.
Ja asumaan.
Seuraavana aamuna töihin bussilla ja niin meni  kuukausi  asuessa.Kun vuokran maksoin  herra Nio  sanoi ettei kuittia tarvita, koska kyllähän minä  ihmisiin  uskon. Neljän kuukauden päästä  pomoni kuuli miten pienessä  komerossa  asuin ja miten kallis vuokra siitä  jouduin maksamaan...niin hän kehoitti menemään   asunnonvuokratoimikunnan  puheille ja mä menin.
He sanoivat että 100 markkaa korkeintaan sen säällinen vuokra olisi, mutta  vitut. Herra Nio sanoi ettei laske  penniäkään vuokraa.Jos ei muu auta hän haastaa mut käräjille, koska en ole maksanut 4  kuun vuokraa lainkaan..Eihän mulla kuitteja ollut. Erkeles..isolla Peellä !
Kiva mies  herra Nio.
Samana iltana..oli Lauantai , perheen kolli  paukutti mun  pikkuhuoneeni oveen ja haastoi mun käytävälle tappelemaan.  Ja mä menin.  Tilanne meni ihan   väärinpäin kollin taholta, sillä  annoin häntä kunnolla ns turpiin.Mitäs haastoi.
Tuli Maaliskuu ja onnistuin saamaan asunnon Aleksis Kivenkadulta , Kalliosta.  9:säs kerros, vastapäätä "islanti toska ja kiskiskino" karamellitehdasta. Tilaa oli ruhtinaalliset  18  neliötä...jos vertaa niihin  aikaisempiin kämppiini.
¤¤¤
Jk...
Kun kesä tuli niin  hain moottoripyöräni talvisäilöstä . Ensitöikseni kutsuin muutaman prätkätutun "talkoisiin". Toukokuun  alussa ajoimme  Tapanilaan...yöllä...Laukkipääntie 2:sen pihalle ja teimme hienoja ojia herra Nion pariskunnan puutarhaan. Meteli oli kova....sanoisin.
Heheh..

Ekku Mattila.




Kumpulan hullu vuokranantajanainen.

27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Asunnonetsintää lisää...

1973...Joulukuuussa...
Menin yhteen asuntovälitystoimistoon ja kysyin että onko vapaita vuokra-asuntoja ja olihan niitä............
Jouduin ensin maksamaan  500  markkaa, että sain  osoitteen ja jos asunto ei miellytäkään, saan sen rahan takaisin. Jos  kämpän  otin, raha jäi välitystoimistoon  .
Näin.
Ja  bussilla  noin 5 km päähän Hesan keskuksesta, Kumpulaan, joka on aika lähellä  Vallilaa.
Vallilaa juu.
Paikalla oli vanhahko vihreä pieni omakotitalo, sellaista ns rintamamiestupatyyliä , pieni puutarha, yksi  vaja ja siinä kaikki.
Ja ovikelloa soitin.Kilikilili,kilii...
Portaille  astui  vanhahko nainen, noin   kuuskymppinen ja kun asiani kuuli,niin sisälle  kutsui.
Heti tuli säännöt:
Ei tupakkaa. ei viinaa, ei kissia. ei  koiria  mukana, eikä vieraita naisia. Muutenkaan ei  ketään saa tulla  vieraille, ei kukaan, eikä ketään. Vuokra on 200  markkaa kuukausi ja maksettava  kuun alusta.Takuuvuokra  200 jää pantiksi ja jos huone on kunnossa pois lähtiessäni, sen 200 saan takaisin....
 Jos ei ole , raha jää vuokranantajalle.
Sänkyni  on tuossa......ja joka viikonloppu mun pitää mennä pois. Siis mun pitää mennä POIS....nainen  vielä painotti  pois sanaa. Pois  viikonlopuksi. Arkisin  saan siellä  asua.
Juu.
Sänkyni oli....keittiössä....juu-uu...keittiössä. Aivan tiskipöydän  vieressä. Sellainen puulaveri, vähän keskitysleirien laverien tapainen. Höyläämättömästä laudasta tehty. Huhhuh.....
Noin  viisi minuuttia  koko katselmus kesti, sanoin näkemiin ja että soittelen sitten myöhemmin.
Enkä muuten soittanut.
Paluumatkalla  menin asunnonvälitystoimistoon . josta sain jättämäni  500 markkaa takaisin. Melkein minua  nauratti. Oli se hullu nainen.Taikka sitten ei ollut..
Hehheh.

Ekku Mattila.


Olin hohtavassa valon tunnelissa.

27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Jatkoa....

Vuoteessa makasin minä itse.
Muutaman  sekunnin  päästä näin miten jalkopäähäni  avautui   pyöreä   oven tapainen  aukko. Se suureni  hitaasti ja enimmillään  oli noin  kaksi metrinen. Minusta  2-3 metrin päässä.
Aukko  ikäänkuin syntyi  tyhjästä, loistaen aluksi  sinertävää hohdetta, mutta muuttuen  hienon kirkkaan siniseksi.
Sitten se  kirkastui. Loisti  auringon lailla. Samaa kirkkautta ei ole tässä maailmassa.Hohde oli tavaton, säteillen kummaa  hohdetta.Lainkaan  silmiäni ärsyttämästä. Kirkkaus ei ollut tästä maailmasta...
Ja sitten näin avonaisen tunnelin. Se ikäänkuin   kaartui  lievästi, nyt vasemmalta oikealle .
Kutsuvasti se  hohti.Tule tänne  nuoripoika. Tänne, tänne. Tule tänne. Täällä on kotisi. Tule nyt...tule  nyt.
Tule nyt.
Tajusin  liikkuvani hitaasti siihen kirkkaaseen tunneliin. Jalat  edellä, rauhallisesti.Jalat edellä. Olin noin puolet vartalon mitastani tunnelin  sisällä, kun havahduin  Äitini hätäiseen  ääneen..
"Herranen aika....mitä on  tapahtunut...??...mitä on tapahtunut ?".
"Mitä..mitä.."....Äitini mua retuutti hartioistani....mitä nyt?.
Ja heräsin.  Tajusin makaavani   vanhempieni  vuoteella. Oikea ranne verisen flanellipaidan  peittämänä. Veri oli melkein jo kuivunut  paitaan kiinni. Sängyn peittokin oli veressä. Sotku oli aikamoinen. Kuin teurastamolla ikään. Huh.
Sitten kovaa kyyttiä  Voltin kansakoululle. Siellä asusteli Diakonissa , vähän niinkuin sairaanhoitaja ikään...rokotuspiikkejä enimmäkseen  meihin kersoihin tökki. Hänelle oikeaa rannettani näyttämään.......ja jollakin  "karhunlangalla" haavan neuloi. Eikä  yhtään tuntunut. Oli edelleenkin puutunut ranne. Kanfreritippoja (sydänlääkettä)  haavaan tiputteli, valkoinen rätti päälle kietoi  ja taas äiteen polkupyörän tarakalla takaisin kotiini.
Yhä edelleenkin oikeassa ranteessani   on arpi. Puhkesiko valtimo?
Missä olin?
Katonrajassa....killumassa. Matkalla  kuolon laaksoon.? Ilman Äitiäni olisinko  kuollut ?
Siitä elämästä. Kuollut.
Outoa. Vai mitä?

Ekku Mattila.


Killuin katonrajassa 1958.

27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Noin vuonna 1958, olin 12 vuotias ja  sahasin vahingossa oikeaan ranteeseeni. Olin pienimässä  polttopuita ns akkain  tavalla, jossa  iso kaarisaha pannaan maata vasten, terä ylöspäin , halosta  pidetään kummastakin päästä kiinni ja puuta   hinkataan terää vasten..........siis aika hyvä konsti.
Juu.
Mutta.....yksi koivuhalko oli sellainen känkkäränkkä.Oksankohtia  liikaa eikä sentakia  meinannut mennä millään poikki. Kun sitä voimalla painoin sahan terää vasten  terä meni poikki ja iskin oikean ranteeni  retajavaan terän palaan.
Voi että miten säikähdin. Tunsin polttavaninhottavan kivun ja samalla hetkellä  näin miten ranteestani alkoi purkautumaan  tavattomasti punaista verta. Sitä suorastaan  pulppusi .Tipahteli  suurina pisaroina liiterin sahanpurulle .Melkein  loiskeen korvissani kuulin.
Plitsp...plitsp.....plitsp....
Liiterin seinällä naulassa  roikkui  isäni flanellinen aluspaita. Hädissäni  sen kieroin  oikean ranteeni ympärille ja kovaa haipakkaa  tupaa kohden. Kohta  paita oli verestä punainen. Voi voi.
Verestä punainen.
Tuvassa ei ollut ketään, jota ihmettelin kovasti. Menin maata vanhempieni  parisänkyyn ja yhä muistan  kumman maun  suussani.Sellainen  jännän  makea maku. Kuin jotakin metallista.
Maatessani  tunsin miten huone alkoi pyörimään  silmissäni.Kierto oli  oikealta  vasemmalle , hitaasti mutta koko ajan nopeutuen.Olin kuin hyrrän keskellä.
Sitten  silmissäni alkoi  valo katoamaan. Kaikki  muuttui ensin  tummaksi, edellenkin  tummemmaksi ja lopulta  maailma oli pikimusta. Olin sen keskellä.Paikassa  ei mitään.
Ei mitään.
Yhtäkkiä korvissani alkoi  kuulumaan  niinkuin hiljaista sähkömoottorin ääntä. Se  voimistui  portaattomasti , koko ajan  kovemmin, koko ajan kovemmin , mutta se ei koskenut  korviini  ollenkaan. Vähän niinkuin nykyisten palosireenien tapaan...uuuuuUUUUUUuuuuUUUUU...
Äänen ollessa  kaikkien  kovimmalla huomasin olevani katon rajassa, sängyn  yläpuolella , noin 2,5 metrin korkeudessa. Allani näin  vuoteen ja siinä makaavan  nuoren pojan. Ihmettelin  miten kalpea hän oli , aivan vitivalkoinen kasvoiltaan , silmät kiinni , suu hiukan raollaan.
Ja yhtäkkiä  tunnistin hänet.
Siinä makasin  minä itse.
Minä itse.

Jatkuu...

Ekku Mattila.


Pelastusarmeija antoi "yösijan".

27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jatkoa......"Äiti...täällä on setä".

Noin 3 viikkoa oleilen, etupäässä  öisin, siellä entisen asuntoni kellarivarastossa ja arvakkaapa miltä välillä tuntui....
Sentakia  kävelin Vaasankadulle illalla ...ei..ei sentakia...vaan jospa saisin  jostakin  yösijan...ja onnistuihan se.
Lähellä ns kurvia  oli   Pelastusarmeijan yömaja. Se oli auki ilta kuudelta , aamu kuuteen eikä siellä muuta tarjottu  kuin pelastuksen sanaa. Ei  edes hernesoppaa.
Noh...sinne menin.
Kello oli   ilta kymmenen paikkeilla. Siinä oli yksi iso huone , ainakin   50 petiä ja ne oli sellaisia kitiseviä vanhanajan hetekoita  muistuttavia.  Ilmeisesti  olkipatja , sekin kuhmuralla  jo parhaat päivänsä nähnyt ajat sitten. Yksi peitto. Jotakin vuoden 1940  mallinen.Painoi ainakin  kymmenen kiloa.
"Kämppä" oli ihan täynnä kun tulin sinne ja sentakia sain  sängyn aivan ulko-oven vierestä.  Siispä peitto korviin, vaatteet  päällä ja eikun  nukkumattia odottamaan.
KROOH.....KRooh....kuulin aivan  läheltäni...krooh....ja kun vilkaisin mitäs nyt ,huomasin ison äijän nukkuvan minusta noin  viiden metrin päässä...ja kuorsasi....Krooh...krooh...
Krooh.. Todella tavatonta  kuorsausta. Koko ajan...koko ajan.Siis ei nukkumisesta  tullut yhtään mitään. Kaiken huippuna  siihen huoneeseen  lappasi jatkuvasti   uusia  kodittomia , lämmittelemään ainakin. Koska minun sänkyni oli ihan sen ulko-oven  vieressä.....joka kerta  oven avauduttua  sain kintuilleni  kylmää ulkoilmaa.Sellainen  shuuh....shuuh  vaan kuului.
Pkeles  tuumasin.....
Nousin, otin kenkäni  sänkyn alta ja mä menin.
Pihalle kylmään. Siitä pikkuhiljaa kävelin etukumarassa kädet taskuissani tuttuun paikkaan....Porvoonkatu 5-7 B 63. Kallioon, Brahenpuiston lähelle. Kellariin astelin..juu.
Aiettä  se katiskaverkkovarasto tuntuikin hienolta. Ei haitannut vaikkein saanutkaan  kinttujani suoraan. XXXXxxxxXXXxxx  ja nukahdin.
Muutaman päivän päästä onnistuinkin samaan  vuokra-asunnon Laukkipääntie 3 , Tapanilasta. 11 km päästä Hesasta ja se onkin ihan uusi tarina. Tuvan omisti  Nion pariskunta. Täyshulluja  molemmat.......Isäntä oli Wärtsilän Helsingin telakalla  pomona.
Juu.

Ekku Mattila.

lauantai 26. marraskuuta 2016

"Äiti...täällä on setä."....

26/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1973  mulle tuli avioero ja sen kunniaksi ostin moottoripyörän. 350 kuutioisen Yamahan.
Oijee.
Otin Valtion töistä vuoden virkavapaata, Hain  Suomen leirintäalueiden oppaan ja eikun tienpäälle.
Fruum...fruum...
Tarkoituksenani  oli kesän  jälkeen palata takaisin Helsingin Kalliossa olevalle kämpälleni  Porvoonkatu 5-7 B 63.
Mutta eihän se  niin mennyt.
Sillä...  Raimo veljeni oli  mennyt kihloihin,ja he  tarvitsivat asuntoa ja tottakait....luovutin  omani heille. Olkke hyvä.
Luulin että löydän jostakin  toisen asunnon ennen talven tuloa, mutta eihän se taaskaan niin  mennyt..
Noh antaakaas  olla......
Kesä oli ja meni ja tuli syksy sekä loska. Monessa asunnonvälityspaikassa  kävin, mutta eipä onnistunut. Ei. Ennenkuin  huomasinkaan  leirintä-alueet menivät yksi kerrallaan kiinni ja niin minä olin moottoripyörineni /telttoineni  keskellä Hesaa.
Marraskuussa oli ulkona pakkasta  muutama aste. Kun  muutakaan paikkaa ei ollut, niin  hiippailin vanhaan tuttuun paikkaani , entisen asuntoni kellarivarastoon , numeroon  63 ja sinne lämmittelemään....
Varaston koko oli noin  1,5 metriä x metri.Korkeus  suurinpiirtein  2,5 metriä. Jokapuolella  oli ns katiskaverkkoa, myös ovessa  myös. Siihen  sai myöskin lukon, jos halusi ja usealla sellainen olikin.....
Siis sinne minä  ujuttauduin.Nostelin  seinille  vaatteita sekä paperinpaloja ja varaston  oven peitin sisäpuolelta paffinpalalla. Ei hyvä....ensinnä en saanut jalkojani suoraan ja perseeni alla oli kaikenmaailman  lumppusäkkejä.  Nooh....kesken  oleiluni kuulin miten käytävää pitkin asteli nainen pienen muksunsa kanssa. Ja saateri....naisen varasto oli ihan siinä mun vieressä, oikealla puolella ja sitä hän alkoi tonkimaan. Etsi kaiketi jotakin , tiesmitä.
Uteliaiden kersojen tapaan  naisen muksu  alkoi  suorittaa tutkimusta. Se  availi  muutaman oven  ja lähestyi uhkaavasti   varastoa 63 jossa  itse olin.
Ennenkuin huomasinkaan muksu koetti  avata  varastoni ovea ja minä siitä kaikin voimin kiinni  pitämään. Sisäpuolelta , sormellani vetäen. Sitten  näin  miten pieni sormi siirsi edessäni olevaa paffinpalaa sivummalle ja näin syntyneestä aukosta  huomasi minut.
"Äiti...ipana huudahti....äiti täällä on setä.."
"Ei siellä mitään setää ole...äiti  vastasi..."
"on on...täällä on setä...lapsi  intti....
"Ole nyt hiljaa...äiti sanoi...ei siellä  voi olla mitään setää...usko nyt".
¤¤¤¤
Huh.....huokaisin....onneksi  kersa lähti äitinsä kanssa  ja  pystyin jatkamaan  lämmittelyäni.
Huh.

Ekku Mattila.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Ihmiskehon sähkökorjausimbulssi.

25/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kun ihminen vanhenee , niin Osmoottinen paine  verisuonissa heikkenee.
Vooohhssh...
Kun niin käy jossakin  polttomoottorissa ,joka vanhenee ja kuluu,  se viedään  huoltoon , vaihdetaan tarvittavat osat ja taas moottori pelaa uuden lailla.
Näin tekemällä moottori on periaatteessa ikuinen , kiitos oikeat varaosat.
Onko  Osmoottisen paineen heikkenemisen korjaamiseen  varaosia?
Löytyykö  oikeat  huoltotoimet?
Kehomme  määräaikaishuolto?
"Formulaöljynvaihto?"
¤¤¤¤
Ihminenhän on sähkömangneettinen olento.SID pitää meistä huolen , toistaiseksi , mutta  tulevaisuudessa me menemme rikki, koneen lailla ja se on sitten siinä.SID:din   tilalle me saamme R.I.P. Aamen.
Onko mahdollista  määrä-ajoin ladata  ihmiskeho jollakin vielä  nyt tuntemattomalla  sähkökentällä/latauksella?  Jollakin paremmalla  tasavirralla . Sähkötaajuusimbulsilla, joka on vielä keksimättä. Sellainen joka elvyyttää veressämme olevat  miljardit molekyylit, uudistaa  punasolut, antaa voimaa valkosoluille ja  SID tulee uudeksi taas. Alkaa alusta 120 päivän kesto luuytimemme sisällä  ja veriplasmamme  saa  elvyttävän Albumiinin.
Kun tämä tapahtuu  Aabraham saa  kilpailijan.
Nooa  jää toiseksi.
1000  vuotta  on leikkiä vaan.
Kun leikkiä vaan.

Ekku Mattila.



Osmoottinen paine/veri on ihmisen laturi.

25/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ihminen on siis kuten pientaajuuslähetin.
Niinkuin sähkökala/sähköankeriaat.
Meissä on tasavirtaa  elimistössämme/"putkeissamme".  Me olemme sähkömangneettinen  olento.
Sydämemme ja aivomme toimivat  pientaajuuslähettimen tavalla. Ilman  sähkövirtaa , jatkuvaa latausta me kuolemme.
Siis jossakin meissä on laturi.
Missä se luuraa?
Missä?
Voiko se  syntyä  veren  liikkuessa?
Bikargonaattien ja vetyatomien liikkuessa = SID. Joka  tuottaa vahvan ionieron ja samalla  synnyttää sähkökemiallisen vaikutuksen veren  dissosiatioon .Osmoottisella paineella , jonka  alkuvoimana  on sydän. Osmoottinen paine. Sen  tuottaman  sähkövirran avulla sydän  toimii. Ja kun sydän pumppaa se synnyttää sähkövirtaa.
Pump....pump...pump...
Osmoottinen paine.
Ja veressä  olevat  erilaiset molekyylit , jotka  yhdessä  synnyttävät  sähkövirran. Veri on  ratkaisu. Veri on  ihmisen laturi.
"Älkää verta syökö, jossa  ihmisen sielu on".....minä sanoisin että sähkövirta.
Sähkövirta.



Ekku Mattila.

Aasinsillasta ihmisrobottiin.

25/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ihminen/=robotti.

Nyt tulee aasinsilta:
Auto: Autossa on  moottori, akku, sekä laturi.
Putkissa liikkuu niin öljy , kuin  jäähdytysainekin. Auto  pelaa  hyvin , jos  saa virtaa laturista.  Jos ei saa, niin se sammuu .Bensa-auto  toppaa heti, mutta  dieselkärry  pelaa vielä  jotenkuten.Hetken aikaa. Jokainen  moottoritoiminen  vekotin  tarvitsee siis virtaa/sähkö toimiakseen.
Tämä oli aasinsilta.
¤¤¤¤¤
Väittäisin että ihminen on myöskin  robotti/kone.
Monimutkainen sellainen.Sydän on kuin auton  pumppu/moottori  , aivot akku , mutta missä laturi luuraa ? Myös ihminen tarvitsee virtaa , siis sähköä, auton tapaan. Jos virtaa  ei  synny, taikka enää tule, ihminen kuolee.
Missä siis   laturi luuraa? Ihmisen   kehon lämpö  on noin 37 astetta. Verta noin 5 litraa. 50 % verestä on plasmaa. Pelkästään  punasoluja meissä on  45 %. Verisuonissamme  250000 miljardia punasoluja ja niiden jaksoittainen elinikä 120 päivää. Sama määrä syntyy  luuytimessä , 120 :ssä päivässä.
Noin puolet verestämme on kellertävää  verinestettä. Se koostuu fibrinogeenistä, albuuniosta, sekä globuliineistä.
Albumiini ylläpitää veren osmoottista painetta. OSMOOTTISTA PAINETTA.
Verinesteessä on myös:
Rypälesokeria,
Aminohappoa,
Happea,
Hiilidioksiidia,
Hormoonia,
Ionia,
Natriumia,
Kalsiumia,
Mangesiumia,
Hiilihappo  synnyttää bikargonaattia sekä vetyioneja  = SID. Joka on erittäin vahva ioniero.Sidillä on SÄHKÖKEMIALLINEN  vaikutus juuri veren  dissosiatioon ja näinollen vetyioninen pitoisuuteen.
¤¤¤
Yhteenveto:
Uusi kappale....

Ekku Mattila.







keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Outoa, vai mitä?

23/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


¤¤¤¤!!??.

Niin ...se  Kriminsota....josta äsken kirjoitin. Karkasin sinne Ruotsin kautta, salaa ,kun mieleni  teki....samanikäisten kollien kanssa , seikkailua hakemaan, mutta kuolon saimme.
Kuolon saimme.
1974  aivan sattumalta ajoin Wärtsilän kautta ,  Järvenpäästä  , tietä jota en ollut koskaan ajanut.Kun  yht/äkkiä  tunsin kummaa  tunnetta  ja pysähdyin. Edessäni oleva maisema oli minulle tuttu.Tiesin miten tie kaartuu, vaikken sitä nähnyt  autoni ikkunasta.Tiesin  missä on pieni joki, vaikken  sitä nähnyt  autoni ikkunasta. Tiesin että pellolla oli ollut suuri talo , missä  paja. missä ulkorakennus. Tiesin  että  pellolle menevällä tiellä oli kauan aikaa sitten  ollut isoja koivuja, tien molemmilla puolella. Sadan metrin matkalla.
Minä tiesin. Minä tiesin.Minä tiesin.
Ja minä itkin.
Kyyneleet  virtasivat valtoimenaan   poskilleni.Tärisin  tavattomasta mielenliikutuksesta, henkeäni haukkoen istuin  autossani.Melkein tunsin  pakahtuvani  tunteesta, onnen hetkestä, ajasta silloin ennen, kauan sitten , kun olin nuori poika. Tunsin miten olin tullut kotiin jostakin kaukaa , toisesta maasta , tuhansien kilometrien päästä. Maasta johon olin kuollut. Nuorena poikana. Silloin ennen....
Venäjän maasta. Krimiltä. Jossa  mä kuolin.
1855.
¤¤¤¤
Ajoin  autollani  kilometrin eteenpäin ja näin vasemmalla puolella talon.  Se oli noin   100 metrin päässä  tiestä , hiekkatie , pienellä kummulla , muutama  koivu sen ympärillä. Ja pihaan ajoin. Talosta tuli nainen, noin  70 kymppinen , vaaleat hiukset , liina päässä.
Liina päässä.
"Päivää mä sanoin....kysyisin ,että   onko tässä joskus ollut suuri talo ja  navetta ?.. ja paja...joki jota ei nyt näy....tämän tien reunalla suuria koivuja  kymmenittäin...muistatko "?
Ja nainen vastasi..
"Vanha iso talo , aikaa sitten oli suurien  koivujen   reunustama."..purettu  aikaa sitten.
"Suuri navetta..purettu aikaa sitten...
"Tänne johtavan tien molemmilla puolin suuria koivuja"....kaadettu aikaa sitten.
"Tuolla oli ennen puro , joka on peitetty....aikaa sitten"..
"Sen rannalla oli paja , purettu aikaa sitten"...
¤¤¤¤


Ekku Mattila.



Muistan miten mä kuolin.....1855.

23/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Muistan kuin eilisen   päivän kun kuolin.
R.I.P.
Kesken ankaran tykistökeskityksen  sain   Srapnelliammuksen räjähtäessä  sen sirpaleista yhden,  joka  osui vasemmalle puolelle   nivustaipeeseen. Reisivaltimo  katkesi , verenvuoto  valtava ,elonaikaa  vain muutama  minuutti.
Muistan sen kummallisen  pehmeän tunteen.Jouduin  kuten pehmeän pumpulin sisälle , lämpöiseen  olotilaan , sinisen valon  keskelle. Kaikki  äänet katosi .Taistelun melu katosi.. Hävisin johonkin turvallisen tuntuiseen  tilaan, ei pelkoa, ei tuskaa,  ei  hätää. Tunsin  palaavani kotiin.
Kotiin.
Ja samalla näin itseni  jostakin ylempää.  Näin miten nuori poika roikkui  tykinpyörän puolapuussa kiinni , kummallakin kädellä  kiinni pitäen, vartalo kumarassa, pää roikkuen alaspäin. Kohden rintaa....velttona  jo.Viimeiset voimansa ponnistaen.
Sitten  hän lysähti. Vajosi ensin polvilleen vetiseen   savivelliin, siitä pyörähti viistosti  tykinpyörän viereen, jonne melkein upposi.Vain toinen polvi jäi  näkyviin, sekä  koukistunut  käsi.
Ja....
Aukirevähtäneet silmät. Jotka märkä savivelli armeliaasti peitti.
Kuolema tuli. Kerralla.Nuorelle pojalle.Tykinlaatajalle kaukaa Suomen Järvenpäästä. Wärtsilästä  6 kilometriä.
Rikkaasta talosta.
Minä  olin 15 vuotias.
Vuosi oli 1855. Tapaus  Krimin sota.
Osumapaikassa on yhä jälki.Syntymämerkki. Sirpaleen tekemä.
¤¤¤¤¤
Olin noin 5 vuotias kun näin jossakin  kirjassa  kuvan tykistä. Innoissani   aloin kertomaan vanhemmilleni, että olin ollut lataamassa samantapaista tykkiä jossakin kaukaa , savisella pellolla ja miten sain  osuman nivuseeni, josta  pullahti punaista verta .Miten vajosin vetiseen mutavelliin, miten tunsin pyörtymistä , kummaa makua suussani , miten kaikki äänet katosivat. Että olin muualta  kotoisin   ja että kuolin sinne.
¤¤¤¤¤
Pankaas arvaamaan  miten sain tukkapöllöä.Äidiltäni meinaan.....voi poijat miten hän mua retuutti.Iso hiustuppo vain jäi  äitini käteen ja ne oli mun tukastani. Vielä  muutaman kerran erehdyin   samasta asiasta äitilleni kertomaan , kuukauden/parin välein. Sitten  opin. Ja pitämään suuni kiinni.
Tukkapöllö auttoi.

Ekku Mattila.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Harakoita inhoan , mutta matoja en...köh.

22/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Inhoan harakoita.
Ne repivät ja tuhoavat valmiit pääskysenpesät , syövät  pikkulinnut pesiinsä, sekä räkättävät  kesäaamuisin  rakennusten katoilla.
Noin 22 vuotta sitten tein  18  apupesää pääskysille , sellaiset laudanpalat  naulasin  räystäiden alle  ja jokaiseen   syntyi pesä. Oli hienoa seurata  lintujen  touhuja , kuunnella  niiden viserrystä  ja tyytyväisenä itseeni olin.....olkaa  hyvät pikkupääskyt....tehkää hyvin....hyvä kun kelpasi....kohta teille syntyy  uusia pääskysiä.
Kohta.
Ja menin  maate .XXxxXXxxXXxxx,illalla  24,00  paikkeilla. Kesäkuu  oli hehkeimmillään. Oli.
Mutta mitä saatanaa...!!
Kun aamulla varhain menin pääskysten lentelemistä  katsomaan niillä  oli suuri hätä. Ihmettelin että mitäs ny...miksi  kiljutte  tuolla lailla...lentelette  suorastaan hädissänne...?..Ja  syy selvisi.  Maasta lehahti muutama harakka. Sieltä jotakin  olivat syöneet.Pistäneet ns poskeensa. Pääskysten pesässä  olleet linnut sekä hautumattomat   sinertävät munat.  Rikkoneet aamuvarhaisella  jokaisen  18 pesää.
Jokaikisen.!!!!...tana.
Inhoan siis harakoita. Niitä ei ole markillamme näkynyt muutamaan vuoteen. Etteivät ole  saaneet  "isän kärestä"? Kesken ilmalentonsa. Pum.
Ainiin....
Tänään  hain postin, niinkuin tapanani on. Maassa näin muutaman puoliksi  jähmettyneen   madon. Pysähdyin ja noukin ne hellästi käteeni , puhaltelin  niihin elämän  lämmintä virkeyttä ja  vein ruohon alle  virkoamaan. Olen varma että  ne siitä   selviää  ja  menevät  mullan alle talvea suojaan.
Juu.
Näin olen tehnyt  aina. Tieskuinka tärkeitä madot ovat ? Luojan luotuja kuten ihmisetkin.
Mutta....
Harakoita  inhoan.
Pum.


Ekku Mattila.

Tinax Oy.....Kiittämättömyys on maailman palkka.

22/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


"Nais"...

Olen tuntenut , sekä tavannut  useitakymmeniätuhansia ihmisiä  ja etupäässä  aikamatkaajan ammatissani. Parhaimmillaan luonani kävi  noin 40 ihmistä   päivässä , aamusta kello 09,00  ilta yhdeksään.Hyvä kun ehdin syömässä käymään.
Keravalla , Alahärmässä , sekä Jalasjärvellä  kirjeitä sain parhaimmillaan satakunta joka päivä , Joulukortteja  tuli  250  ympäri maailmaa  ja puhelin piraji   koko ajan. Iltaisin  oli pakko vetää ns töpseli pois seinästä.
Erilaisia lehtijuttuja  oli   180 , teeveessä  9  kertaa ja radiossa  16.
Posti   toi ulkomaankirjeitä minulle jossa luki......selvänäkijä  Ekku Mattila Suomi. Perille löysivät.
Olen yrittänyt auttaa  asiakkaita, tuttaviani  ympärilläni ja olla heille  hyödyksi. En yleensä osaa sanoa Ei ja senvuoksi   kärsinytkin siitä.
Minua on käytetty hyväksi.Teetetty töitä. Suostuteltu  ilmaiseksi ahertamaan. "Mitäs tuumaat Ekku...voitko tehdä sen ja sen.....kai   ehdit kun olet eläkkeellä....minä niin tarvitsen ammattitaitoasi  Ekku....oot kova äijjä .....tuukko...tuukko ??".
Ja mä tuun.
Kuten tänäkin  vuonna. Eräs  tekouskovaispari   kinusi  voisitko rakentaa heille  pari  pientä  mökkiä, että he pääsevät alkuun  liikehommassaan.....muumimajan....varaston ...vintturamökin...voisitko  Ekku??.
Ja mä voin.
Helmikuussa aloitin ja  pari kuukautta sitten lopetin. 6  majaa  yhteensä. 2 muumitaloa. 2  vintturatupaa... 2 varastoa. Voi sitä iloista ilmettä pariskunnalla...oi kun hienoja teit
Ollalaaah..
Ekku...nohniin...jopa jopa....ja kädestä minua oikein kiittivät.  Tekemieni  mökkien avulla he saivat ns pankkitakuun  firmalleen , niiden arvoksi pankki  laski  15,000  Euroa....ja minäpoika  ne heille myin todella pilkkahinnalla. Halvimmillaan 300 Euroa. Sitten  350 , 400 , 700, 1000  sekä  1200.
Itkien sanoivat että  ilman sinua Ekku meillä ei olisi firmaa.  Olet enkeli. Jumala sinua siunatkoon Ekku.
Jaa....tilanne nyt:  Kahteen kuukauteen emme ole olleet enää  tekemisissä toistemme kanssa. "Uskovaisisäntä"  teki riitaa...rähisi  ja sähisi. Lakkiaan heitteli  firmansa lattialle. Naama punaisena  huusi "kielillä" , ei selvästi ole tästä maailmasta. Repeää kohta. Repeää.
Ainiin....nyt mökkien hinnat.
Kallein varasto  4950  Euroa , muumitalo  isoin  2450  , pienempi  1450 , vintturamökit  1450 kappale, vihainen lintutupa  995  Euroa.
Eikä yksikään ole  menneet kaupaksi.  Liian kovat hinnat.  Pudota  puolet pois   Taisto. Pärjäisit  jo niilläkin.
Kiittämättömyys on maailman palkka.

Ekku Mattila.

maanantai 21. marraskuuta 2016

22/11-1963.....Kennedyn murha.

21/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



22/11- 1963 ammuttiin Amerikan pressa Kennedy.
Siis huomenna tulee  53 vuotta täyteen. Olin siihen aikaan iltavuorossa  Ojalan Kutomossa  laitosmiehenä , tulin  kotiini kello 22,20 kun isäni  sanoi että Kenneri on ammuttu.
Muistan aina ne hetket.
Samasta aiheesta olen kirjoitellut  blogiini useita juttuja ja ne löytyy  sieltä. Kaikkihan sen tietää että Oswald    oli syytön, lavastettu murhaan ja tapettiin juuri sen takia.
22/11-1963 murhattiin  hyvä pressa.



Ekku Mattila.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Rokotuspiikki ja nainen keskellä munaskuisia ököjä.

20/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Löysin itseni istuskelemassa  tykkihallista  Oulun Hiukkavaarasta  vuonna 1966.
Juu.
15/2  sinne menimme ruotuväkeen ja noin 2 viikon kuluttua olimme  jonottamassa rokotuspiikkejä, joita työnnettiin  meihin ainakin 3 kappaletta....per ökö.
Kumpaankin olkavarteen ja persuuksiin. Taisi olla  oikea puoli, taikka  se joka oli rokottajaan päin.
Auts.
Meitä ököjä oli ainakin  200, jossei enemmänkin  ja ilman rihman kiertämää....siis  munaskuisillamme  kaikki. Verhat olivat penkillä kasassa.
Nooh.
Antakaas  olla. Rokotusjonossa seisoskeli  kerrallaan noin   50 ököä , kolmessa jonossa, odottamassa rokottajien neulaa. Siis jotakin  150  kollia.  Kesken kaiken  tykkihallin  ovi  aukesi ja  sisään asteli ilmeisesti jonkun kantahenkilökuntaan kuuluvan miehen  vaimo . taikka morsion. Hänellä  oli silmälasit päässään  ja tullessaan pakkasesta  lämpimään halliin , lasit tietysti höyrystyivät.....ne  olivat aivan  tukossa, jos niin voi sanoa ja nainen niitä  päästään ottamaan ,sekä puhdistamaan jollakin nenäliinalla ilmeisesti.
Ja tajusi   missä oli  ja mitä näki.
Huomasi  ison   ököjoukon  kolmessa rivissä  seisoskelemassa  aataminasussa  ja  toiset istumasssa  tykkihallin  seinän seinän vierellä olevilla penkeillä.
Suiiiih... vaan kuului sekä kopi...kopi..kopi...ja  kopi. Suiih naisen jaloista taikka kengistään, kun todella salamannopeasti kannoillaan kääntyi , jumalatoonta vauhtia takaisin  ovea kohden , josta oli tullutkin ja ulos  että  kolahti.
Klomps.
Kopoti....kopoti...kopoti..

Ekku Mattila.



Kaffinkeitto vuonna 1966....ököaikana armeijassa.

20/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Keitin äsken kaffia ja kuinkas ollakaan....
Wanhoja muistoja pukkaa...nyt vuodelta 1966  ja ököajalta Oulun Hiukkavaarassa..
Siis:
Tuvassamme oli  9   ököä ja yksi heistä sähkömies .(en se minä ollut) Hän keksi, taikka tiesi miten kaffin saa nopeammin keitetyksi, mutta tosi vaarallisella tavalla.
Peltiseen   ruokapakkiin ensin vettä.
Sitten kahvin muruset.
Seuraavaksi johdonpätkä, noin metrin pituinen , jossa oli valmiina   töpseliin työnnettävä  urospuolinen osa.
Johdon toisen pään hän kuori ja halkaisi, sekä siihen kiinnitti  partaterän, jossa oli kummassakin päässä reijät.Kumpikin   johto omaan  reikään.
Sitten  halkaistu  puinen tikku, johon työnsi  partaterän.
Ja eikun kaffinkeittoon. Töpseli reikään. Partaterä pakkiin ja muutamassa sekunnissa  vesi alkoi  kiehumaan. Nuuh.....kyllä  tuoksui hyvälle kaffille.
Ainoastaan  kahta  asiaa piti varoa. Jos partaterä osui  pakin  reunaan, niin  tuvastamme pamahti sulake.....Puf.
Niin se toinen asia...
Yksi piti olla vahdissa ettei  alikessu meidän kaffinkeittoamme  huomannut...ja jos  huomasi, niin 5 kierrosta  kasarmin ympäri  sänkypatjat selässämme....kello 24.00  yöllä....
Tuohon aikaan  oli  simputus  vielä voimissaan.



Ekku Mattila.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kohta se tapahtuu....syntyykö uusi maa, vai uusi taivas.

19/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jokainen sukupolvi   joutuu  kokemaan sodan.
Vuodesta ,  2000 eaa on maailmassa käyty  noin 1000 erilaista sotaa.
Kymmeniä  miljoonia   kuolleita. Satoja miljoonia haavoittuneita. Kärsimystä ylenmäärin.
Sodan melskettä kuuluu päivittäin, aina jossain  päin maapalloa. Jatkuvasti.
Kuoleman  viikate niittää satoaan , verta vuotaa , verta vuotaa...
¤¤¤
Tuonne lentää  pääkallo,
toinen jalka puun oksalle,
keskiruumis vesiojaan,
kauhun ilme  kasvoille jää,
kukaan ei pelasta,
kukaan ei auta,
linnut  hotkii,
sisälmykses,
suoli venyy ,
suoli venyy,
monta metriä pitkäksi.
kuolemas,
on koittanut.

¤¤¤¤

Me jotka olemme syntyneet  1945  jälkeen luulemme olevamme turvassa.Ajattelemme ettei se meitä koske , ei se meitä koske, ei siis mitään hätää.
Mutta....

 Sota tulee kauhun lailla,
repien se meitä, raapii,
raastaa henget ruumiistamme.

Vääjäämättömästi ihmiskunta etenee  tuhoaan kohti. Jos ei  ihmettä tapahdu olemme  hukassa.
Jokainen, sinä ja minä. Ainoastaan  kaksi asiaa voi pelastaa  maapallon.
2   asiaa :
Hän joka kuoli 2016  vuotta sitten ja lupasi tulla takaisin .Kun niin käy sodat häviää.Syntyy uusi taivas ja uusi maa.
Tähtiveljemme ja sisaremme  saapuvat avaruudesta.Uudesta ulottuvuudesta, aikain takaa.Tuolta jostain........lentävillä aluksillaan. He  aloittavat uuden ajan. Rauhan ajan.
Eikä enää itkua, eikä kärsimyksiä ole.

Ekku Mattila.






1 ja toisessa maailmansodissa kuolleita 122 miljoonaa.

19/11-2016.
Ekku Mattila.    

Aikamatkaaja.      

(kirjoittamani runo  vuodelta  1968)

Luuleeko maailma rauhan saavan,
levollisen vanhuuden,
onnellisen  huomisen,
mutta,
kohta soivat kuolinkellot.

kyl  on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.

koht  sota  tulee kauhun lailla,
repien se meitä raapii,
raastaa hengen ruumistamme.

¤¤¤¤¤

1 maailmansodat uhrit. :    59 miljoonaa.

¤¤¤¤¤

Aika  ryömii kankeasti,
tiimalasis vahvaa soraa,
aavistat sen tapahtuvan.

Yöllä rientää tuonen kauhu,
hikisenä sormes liikkuu,
loppu katsoo kuusikosta.

Pimeältä näyttää taivas,
synkältä sen iltarusko,
etsivänä luoti vinkuu.

11  maailmansodan uhrit:   63 miljoonaa.

¤¤¤¤
Kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.


Ekku Mattila.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Käsikirjoitukseni WSOY:hyn.....1968 ja miten kävi ?

18/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Helsingissä Yläkaskentie 27 ;ssä  aloin kirjoittamaan  romaania.
Taikka Tapanilaahan se oli.  Hesaan  9 km.
Vuosi oli 1968 , huhtikuu ja vuokratalossani  porstuan yläpuolella parveke.
Joka aamu kello  04.00  sinne menin.
06.00  saakka ja sitten bussilla töihin Helsinkiin.
Kirjoitin kuin horkassa  3 viikkoa,  noin 10 liuskaa  joka aamu  ja jopa aloin tuntemaan itseni kirjailijaksi...(heh).
Kun valmista syntyi  300  liuskaa, niin  tuumasin että siinä se on. Huippuromaani on  kohta valmis.Suomi  ihastelee  kirjaani.  Tuntematoon  Sotilas jää sen varjoon , Sinuhe Egyptiläisestä puhumattakaan . Punainen Viiva on heikkoa kamaa. Ilmari Kianto on saanut  voittajan. Väinö Linna  Mika Waltari ja  Ekku Mattila.  Oijee.
Eikun rustaamani liuskat     isoon kirjekuoreen.
Bussilla Hesaan.  Ja:
WSOY:yn toimitalon eteen  pysäytin Mannerheimintiellä ja  portaita ylös toimitukseen.
"Päivää sanoin....mulla olisi  käsikirjoitus  tulevasta kirjasta ja jättäisin sen arvoitavaksi teille"....Sen nimi on ..jatkoin....Luoti vinkuu  ilkeästi ja  kaikki kirjassa tapahtuvat  asiat  liikkuvat Helsinki/Töölö/Lauttasaari/Malmin alueella.".
"Vai niin sanoi nainen tiskin takana.....voitte jättää sen meille....me luemme sen ja lähetämme  sinulle vastauksen muutaman kuukauden päästä , että sopiiko se WSOY: yyn  kustannusalaan....antakaa osoitteenne..,kiitos ja näkemiin..."
"Näkemiin"  vastasin....ja  lähdin rakennuksesta.
Matkalla  asuntooni   istuin bussin takaosassa.Mietin että  tietääköhän  kukaan muista matkustajista, että samassa  bussissa istuu  tuleva  kuuluisa Suomalainen kirjailija.
Niin kului  2 viikkoa.
Posti  tuli.  Mukana  suuri harmahtava kirjekuori  ja kädet täristen avasin sen.
Siellä oli käsikirjoitukseni, sekä  sen päällä paperi. Siinä luki suunnilleen  näin:
"Olemme tutustuneet  jättämäänne käsikirjoitukseen luoti vinkuu ilkeästi. Valitettavasti se ei juuri nyt täytä niitä  kriteereitä  jonka ansiosta  ottaisimme sen julkaisuohjelmaamme.On mahdollista  että kenties joskus  myöhemmin otamme yhteyttä teihin asian tiimoilta. Älkää  kuitenkaan ottako yhteyttä meihin. Me ilmoitamme sitten jos se aika koittaa".
Voi että mä masennuin.
Soli siinä ja kaput.
¤¤¤¤
Myöhemmin 10 vuoden päästä luin Väinö Linnan  omaelämäkertaa.  Siinä hän  kertoi miten  vasta  9:seksäs  kirjapaino otti hänen Tuntematon Sotilas  käsikirjoituksensa julkaistavaksi.Siis....noh...paree näin...ei musta kirjailijaa olis  tullu....vai?
Häh?

Ekku Mattila.




Mainos on "poikaa".

18/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Nykyään on teeveen mainokset lisääntyneet  pirunmoista vauhtia.
Melkein   5 minuutin välein niitä tulee ja alkaa kohta kyllästyttämään. Minulla on  tapana laittaa teeveen ääni kokonaan pois  mainosten ajaksi , ettei se jää päähän ns "soimaan" ja kun kauppaan menen en  osta   vahingossakaan  tavaraa jota on mainostettu.
Noh..
1950-1960  luvulla oli vähän toisin .
Siihen aikaan  oli juuri mainokset kaikkein tärkein asia. Juuri ne piti jäädä  katsojien mieliin.....tyyliin...."vain tosimiehet polttavat Colttia.....Nort  State  piristää  päiväsi....ilman savuketta päiväsi on pilalla .......Malboro on miesten savuke.."..
Että television katselijat viihtyisivät töllöttimen ääressä, istuisivat sen edessä   aamusta iltaan, niin teeveemiehet/naiset keksivät  lännenelokuvat. Bonatsan , musta ori Bfiudii....Lassie ja muiden samankaltaisten seikkailuelokuvien välissä   teevee  pukkasi mainoksia  .Lännenelokuvat  olivat mainosten  välitäyte. Mainos oli se kaikkein tärkein asia.
Wanha aika entinen se näköjään palaa. Sidostesukka kestää...
#"keles.

Ekku Mattila.

Kauhajoki-Puolanka-Kauhajoki.

18/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.




Kaksi  päivää sitten löysin itseni Puolangalta.
Sitten tie  892  eteenpäin, kohden  venäjän rajaa Kuusilehtoon.
Sitten Haukilan ohitse  Parnavaaraan.
Paistoimme makkaraa lähellä Raatteen tietä, taikka ihan sen vieressa.
Pehkolassa  vaihdoimme  akut yhteen......"torniin"...
Sitten Hyrynsalmen kautta  takaisin Puolankaan..
Ihan muuten vaan.....ajoin....ja kuten tavallista  kännykkäni   "unohdin"  kotiini.
On se kumma asia tuo  muisti, meinaan miten se  välillä  takkuilee.
¤¤¤¤
Onneksi  löysin sentään kotiini.
Oijee.


Ekku Mattila.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Häivyin kesken kaiken hammaslääkärin tuolista 1968.

16/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jatketaanpas aiheella hammaslääkäri.


Hehehehehehhhhhheeeeh.


Vuonna 1968, muistaakseni menin Helsingin lähellä olevalle Malmin hammaslääkäriasemalle, koska yhtä  hammastani oli särkenyt  jo 2  vuotta....1966  saakka. Se hammas oli kadonnut kokonaan ikenen  sisälle...voi..voi....ja joka kerta kun söin niin siihen upposi  esim omenasta siemen.
ÄÄÄÄRRGGRRHHRRÄÄÄHHRGGG..!!!!
!!!!!!.
Voi herrantähären sitä kipua.!
Aiaiaiaiaiaiaiaiiiih..
Noh.....rohkeasti sisälle  hammaslääkärin  huoneeseen.
Tuoliin istumaan.
Ja kerroin mistä särkee.
"Ohoh..huudahti nainen....siis  plääkäri....onpas pahan näköinen...se ei takuulla puudu millään sillä se on niin mädäntynyt.....on otettava se pois ilman puudutusta"....nainen  puheli itsekseen..
Mutta ei hän ottanut huomioon seikkaa ,että MINÄ  kuulin......"otettava ilman puudutusta"..
Häh?.....ÄÄÄÄRRHGRRÄÄÄÄH..
Samalla nainen meni  sivuhuoneseen ottamaan tarvittavia työkaluja.....hohtimia ja muita  sensellaisia  kivoja juttuja....HOOHtimia....!! mennessään laittoi  kaulaani sellaisen   kersojen ruakalapun , joka roikkui  leukani alla odottamassa...mätää....verta...mätää  ja verta.....juu.
Ja...ja...
Minäpoika otin ja häivyin huoneesta.
Irrotin sen   "ruokaliinan"  leukani alta ja häivyin.
Kipinkapin bussibysäkille ja pakoon ...Hesaa kohden....pois..pois....pois..
Mitähän hammaslääkärinainen  tuumasi  kun huomasi ottaneeni ns hatkat  ?. "Ruokaliina"  roikkui  tuolin käsinojalla.
Takuulla nauroi sydämensä pohjasta...
Olen varma siitä.


Ekku Mattila.

Hammaslääkärin tuali on vaalallinen paikka.

16/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Tänään, tasan vuosi sitten  menin  Seinäjoen  sairaalan hammaspolille   yhteen tuoliin maata...................
Ja kun havahduin  minulla oli  7 hammasta vähemmän. Alaleuasta kaikki.
#"#"!!.
Sain  rauhoittavaa ainakin  litran (heh)  suoneeni ja se auttoi.....yhden kerran muistan, taikka kuulin itseni  karjaisevan aika voimakkaasti  ......ÄÄÄÄRRGGRRGG......mutta sitten se oli ohitse.
Ohi....
10 minuutissa.......paitsi verenvuotoa tuli  seuraavaan aamuun saakka.Suusta meinaan.
Nyt on  turvassani  jumalatoon aukko. Pää-asia on kuitenkin se ettei enää hampaita särie...
Särie.....juu.
Vähä ituttaa  (Veellä) kun en aikaisemmin mennyt sinne polin tuoliin maata. Kärsin niistä helevetinmoisista  hammaskivuista ainakin  vuodesta 2005 saakka. Mitä välillä oli  muutaman kuukauden ettei särkenyt ja sitten alkoi uudelleen  särkeä entistä kovemmin.
Aiaiaiaiaiai..
Sotaväessä 1966 alkoi hammassärky...(uskokaa ny taikka ette) ja sitä jatkui vuoteen 1973 jolloin   Helsingissä   kolme yläleuan hammasta revittiin  pois.
Silloin pyörryin sen toimenpiteen aikana kaksi kertaa ja vannoin etten koskaan mee hammaslääkärille......siis vannomatta paras.
Jaa ettäkö proteesi alhalle??...ei taida kannattaa.....Olen jo , taikka vasta kohta 71 ikäänen ja  toinen jalka avonaisessa haudassa ja se toinen banaanikuoren  päällä montun reunalla.....Klums...
Toisaalta...kukas  sen tietää  että ,jos taikka minusta tulee Suomen vanhin  ihminen.....119  vuotias sitten tuolla myöhemmin....??
Taikka  .......5 minuutin päästä saan  sydänlaakin...?
Ja kualen.
Häh?


16/11-2016.
Ekku Mattila.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ydinvoimalasta......sänkipellolle...

14/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Hiihtokausi on korkattu...
Karhusuksilla tietty...
Lisää lunta  toivoisin..

Oijee.




sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Olkiluodon atomivoimalan "merkityt" rakennukset.


13/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Linkki:https://www.youtube.com/watch?v=C-RvcdkAfXg




Kannattaa    katsoa....

Olkiluodon atomivoimalan tyhjä parakkikylä.....PUM.

13/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ensin ns aasinsilta...


1    Beetasoihtu rakennus.
2    3 keltaista taloa.
3    5  keltaista  rakennusta.
4     4 Rakennusta  betonimyllyn vieressä.
5    Parakkikylä.  Jokainen rakennus.
11   Siniset  sähkökaapit.
12   Terravattitien ympäristö.
13    Toimintakeskus.
14   Roskasäiliöt  T/keskuksen  lähellä.
15   Sininen lintu.Siinä oleva logo ja taulu.
16   Metallifirma, rakennustalo ja matkahuolto.
17  Postilaatikot.
18   Vihreäkattoinen talo +  ympäristö.
19   Savusauna +  3  puurakennusta  sen lähellä.
20  Rauno Mokkatalo= Raunola.
21   Ramirent varasto
22   TUTKAPYYHKÄISYMASTO +  SÄHKÖKAAPIT.
23   KR 53  mittauskoppi.
24  LASERMITTAUSJÄRJESTELMÄ +  YMPÄRISTÖ.

Yhteensä noin  80  rakennusta.... VENTTILINTIE...Parakkikylä.

Sitten syy ja  seuraus:

Räjähde , paine, sekä lämpö.  Tulosuunta  Savusauna/ Rauno Mokkala=  Raunolan kohdalta, tuhosuihkuna , laajuudeltaan   noin  1,5 km. Termobaarinen räjähdys  etenee  4 km  sekunnisssa, aikaansaa  kalliolle   2  metrisen  kuopan ja  kaataa  kaataa puita  vielä  3 km  päässä. Lasermittausjärjestelmä  , joka on metallinen  , sulaa   800  asteen  lämpötilassa, alla oleva kallio heikkenee  niin , että maan alta  purkautuu  metaanikaasua  , joka lisäksi aikaansaa  sysäysräjähdyksia 20 minuutin ajan.
Ihmisuhreja  3.

Lähtöasetelma:

1800  kilon TNT  räjähdevoima  ,  300 metriä Raunolan  talosta, Olkiluodon atomivoimalan ,  etelän suunnasta , pohjoista kohti.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Vyöruusu on ittumainen vaiva isolla Veellä.

11/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Atanan vyöruusu !!
¤#"!#¤#"&%??¤#"!keles..!!
Pari kuukautta sitten heräsin yöllä todella kovaan kylki/mahakipuun.Tuumasin  että nyt Ekkua viedään manan   varjoiseen maahan  ja olin  siihen valmis.
Vaikken olekaan ns uskossa.
Enkä oo Helluntalaanen...
Enkä Jehovalaaneen...usko nyt  Taisto.
E.
Ruusuristiläinen kyllä olen.
Hitaasti siirryin alakerran sohvalle kippurassa  kivusta ja koetin saada unenpäästä uudelleen kiinni.
Mutta ei.
Mahani oli tulessa, vasen kylki samoin ja  selkääni särki  jumalattomasti. Kun sitä  kipua oli kestänyt 6 päivää, niin vaimoni   tilasi  lääkärille ajan   siis sinne  ja naistohtori sanoi...
"Sinulla on vyöruusu....olet pienenä sairastanut vesirokon, sinulla on  huuliherpes ja olet  rasittanut itseäsi viimekuukausina....Selkäytimessäsi  on virus, se säteilee  toiselle puolelle  kehoasi, hyvin harvoin molemmille ja samalla  selkääsi kutittaa .....jooko"!?
Kerroin että olen  tämän vuoden aikana  rakentanut  kymmenkunta   mökkiä..yötä päivää...10 tuntisia  työpäiviä  seittemänä päivänä viikossa...Helmikuusta saakka...
"Se virus lähettää   selkäytimesi  kautta  todella  kivuliaita  kipuaistimuksia  ja vanhankansan nimi vyöruusulle  oli  aikoinaan helvetin tuli....samalla kehoosi syntyy punertavia  rakkuloita joita kutittaa  yötäpäivää, mutta niitä ei saa raapia...sanoi lääkärisnainen....määrään sulle 6 päivän lääkekuurin ja sillä se menee ohitse ja kestää  kaikkiaan noin kuukauden....kun  henkilö on 65-70  täyttänyt, niin on mahdollista  saada vyöruusu..jatkoi   tohtori ja minä senkun nyökkäilin......jos se tauti muuttuu krooniseksi , niin ......niin...niin...sanoi lääkärisnainen.."
Ymmärsin että sellainen  tilanne olisi vakava ja jopa hengenmeno  saattaa olla lähellä.
Noh...hyvääkin oli asiassa.....koska en voinut syödä oikeastaan mitään    5 viikon aikana  painoni tippui  5 kiloa. Jos siis haluatte   painontippumista, niin  koettakaa   hankkia  jostakin vyöruusu.............tämä oli vitsivitsi....


Ekku Mattila.

Peukaloidut äänestulokset Uuaameerikassa....??!!¤##&%¤

11/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Uaameeriikan tuleva pressa Grumppi  sanoi ennen  vaaleja , että   jos Clinton voittaa, niin äänestystuloksia on peukaloitu.
Nyt kun  Grumppi voitti, niin  Clintonin pitäisi (kö)  sanoa samaa...? Äänestystuloksia on peukaloitu.
Aika jännä juttu...vai mitä?





Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

torstai 10. marraskuuta 2016

Ydinvoimaloiden tuhonmerkit.

10/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Maailmassa on noin 450  ydinvoimalaa yhteensä.
Useat niistä ovat paukahtaneet, kuka suuremmalla  tohinalla, toiset  taas vähän niinkuin salaa.
Olisi   tärkeää  tietää etukäteen  mikä ydinvoimala  on vaaravyöhykkeessä , että voitaisiin   ennalta tehdä  suunnitelmia ihmisten pelastamiseksi.
Ratkaisuhan on olemassa.
Jokaisesta 450: stä  ydinvoimalasta  muutama valokuva  kustakin, ne kiikuttakaa  minulle ja  loppu on helppo homma.
Minä näen  missä ydinvoimalassa  on tuhon merkit.
Näin helppoa se todella on.
Näin helppoa.



Ekku Mattila.

Sain lopputilin Kepon minkkitarhalta 1959.

10/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Olin vuonna   1959  juottamassa Jepuan  Keppo  nimisellä minkkitarhalla juottamassa minkkejä............
Ikäni    oli  13 vuotta ja risat.
Tein ns  kahta  hukia, ensin aamulla  kello 05,00-06,00  ja sitten illalla  18,00-19,00.
Kodistani oli matkaa minkkitarhalle 19 km ja sen sotkin pyörällä päivän aikana  4 kertaa ja tuli aikamoinen  km määrä  nuorelle kollille.
Noh..antakaas olla.  Koska  Jepua on etupäässä  ruottalaasta seutua/asujamistoa, niin meitä  Härmää puhuvia pidettiin vähän niinkuin   huonompina...juu ja jatkuvasti  työkaverit kiusasivat. Jossei muuten  niin sen juottohomman aikana.
Minkkihäkkien  pituus taisi olla  50-60 metriä ja niitä oli rivissä  ainakin  viitisenkymmentä.  Tälläisiä  oli  muutaman hehtaarin alalla ja juottajille oli  määrätty  omat alueet jossa työskenteli.
Niinkun  mullakin.
Yksi ruttalaanen  paskapää oli todellinen kiusanhenki.Taisi olla  Nils  niminen.Kun hän huomasi että  juottaja oli vesiletkuineen  aivan  minkkihäkkirivistön loppupäässä, hän sulki  vesihanan. Se sijaitsi  pääkäytävällä, siis  alkupäässä ihan.
Eihän siinä muu auttanut kun kävellen  avaamaan  vesihana , takaisin juottamaan ja Nils sulki uudelleen  vesihanan.
Muistan kuin eilisen  päivän miten tallustelin  kymmeniä kertoja  avaamaan suljetun hanan ja sitä touhua kesti  tunnin toista. Onneksi  työni, siis juottaminen päättyi ja pyöräni selkään sekä kotiini Knuuttilanraitille.
Seuraavana  aamuna  takaisin Kepon tarhalle. Siellä  odotti  ns pomo joka kutsui minut toimistoon ja antoi minulle lopputilin että paukahti. Olin kuulemma jättänyt laiskuuttani  yhden minkkihäkkivälin juottamatta , hän  oli edellellisiltana sen itse tarkistanut, sekä juottanut   itse.
Yritin selittää ,että se Nilssipaskapää se..se, häiritti mun työtäni  sulkemalla jatkuvasti vesihanan...ja sen takia sekoilin minkkihäkeissä mutta kuuroille korville meni. Lopputilisekki työnnettiin käteeni....30  markkaa ja evästettiin että älä enää tänne tule  töihin.
¤¤¤
Vuonna  1964  me Härmän kollit , käytiin haastamassa riitaa Jepualla yhdessä  baarissa, sellaisessa pikkukännissä ja sitä myöskin saatiin.Meinaan riitaa. Arvakkaapa kuka  istuskeli  Baarin yhdessä pöydässä...??..aivan oikein...Tunnistin kollin heti...ja....Meitä Härmälääsiä oli  kymmenkunta ja saatiin aikamoinen  ruljanssi aikaiseksi...Baarin kalustolle, sekä  Jepualaasille  paskapäille.
Nilssi sai turpaansa eniten. Voi kun  teki gudaa.
Muistaa  varmasti vieläkin, jos on hengis.Nils  meinaan.

Ekku Mattila.



Vähä lisää uaameeeriikan vaaleista...

10/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Mennään vielä hetkeksi Uaameeriikan pressanvaaleihin..
12 vuotta sitten  Amerikan  kansa  ei halunnut  naispressaa, vaan äänestivät  tummahkon kansalaisen.....
Nyt kävi sama  juttu.
Aameeriikkalaaset eivät  vieläkään halunneet naispressaa (sano sotaherrat/aseiden valmistajat/myyjät/ sotienjärjestäjät) vaan valitsivat  Crumpin.
Toisaalta  kukas sen tietää vaikka herrasta kehkeytyy Aaameeriikan paras pressa, jos saa vain olla sekä ellää...
Saas näkee.


Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Uameeriikan pressanvaalit...parakkiomapa pilasi Clintonin vaalikampanjan.

9/11.2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Umaariikan pressanvaaleista  vähän...

Clinton olisi voittanut......
???
Jos parakkiomapa  ei olisi sotkeutunut  koko arvovallallaan niihin.Parakkiomapa  teki tosi tyhmän tempun. Haukkui Trumppia  koko maailman  silmien  edessä.Koetti raivokkaasti  mainostaa  Clintonia maan johtoon. Luuli että hänen "jumaluutensa"  ansiosta  Clinton voittaa.
Oli äijällä liian suuret luulot itsestään.
Samanlaisen virheen herra parakkiomapa  teki Englannin Eeuusta   irtoamisen  edellä.  Sanoi silmät sirrillään ettei Englannin kannata missään tapauksessa  eroata eeuusta..ei missään tapauksessa...
mutta   "kyllä kansa tietää"  ,eikä piitanneet  höykäsen pöläystä  parakkiomapan  varoituksista.
.......eikä  uhkakuvista.
Ei Uaameeriikan  pressa saa ottaa mitään kantaa temokraatteihin vaaleihin...(temokraattiset vaalit..heh).niin omassa, eikä  missään muussakaan maassa.
Uaameeriikan   parakkiomapa  tuhosi  Clintonin mahdollisuuden  tulla  Usan pressaksi.
Näin kuulkaa se on.



Ekku Mattila.

Ainiin....onnittelut herra Diilille....olet kova äijjä.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Huippusalainen operaatio Nooa. Hallituksen siirto sodan syttyessä.

7/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Operaatio Nooa....

Näin luki yhden paperinipun  päällä , jonka "näin" viimeyönä aikamatkani yhteydessä.
Operaatio Nooa.
Yhteensä  263 sivua + erilaisia karttoja  54 kappaletta , sekä aikatauluja niin lentoliikenteen kuin laivaliikenteenkin osalta.
Operaatio Nooa.
Tarkat  tiedot  niistä laivoista, jotka ovat olleet valmiudessa , jo  vuoden verran,  ottamaan vastaan  tärkeitä  hallitusherroja/ministereitä/vaikuttajia maamme   korkeimmilta tahoilta.
Operaatio Nooa.Numero 1.
Odottamassa on  , valmiusasemissa , kuljetushelikoptereita , 8 kappaletta , joihin mahtuu  Suomen eduskunnasta  ne kaikkein  tärkeimmät  henkilöt.Lentoaseman hallissa, tankit täynnä , koska vain lähtöön.  Suuntana  Ruotsi. Kuin ennen Kauhajoki.
Operaatio Nooa.
Suomen pankit rahat ovat jo muualla. Espoossa  setelipainokoneita  puretaan jo. Miljardit arvopaperit ovat jo  turvassa . Vuoden  aikana  ne on  siiretty  turvaan. On enää tyhjiä kassaholveja.
Operaatio Nooa.
Armeijassa  on julistettu salainen liikekannallepano.Kokouksia on pidetty.Sopimuksia tehty.Suunnat on määritelty.On varauduttu   tulevaan sotaan.
Operaatio Nooa.
Ruotsissa odottaa  3 sukellusvenettä. Stella Polaris 2 .Valmiina  lähtöön. Suuntana Vaasan rannikko.
Operaatio Nooa.
Suomen ylin johto tietää että maamme on  kusessa kohta. Venäjä  on ovemme   takana. Valmiina kolkuttamaan.Rautanyrkein. 330000  nyrkkiä. Odottavat enää käskyä .
Onneksi on operaatio Nooa. Sen avulla voidaan ennakoida myrskyn tuhot , edesauttaa  korjaustoimintaa, olla valmiina  paremmin kuin silloin ennen. Marraskuussa  1939.
Käskyt on täytetty. Operaatio Nooan mukaisesti.
Suomi on valmiina.


Ekku Mattila.



sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ekun harharetki...,,¤#""!?¤#"!..keles.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Starttasin    moottoripyörälläni  1973  Mikkelistä kohti  Ruovettä, mutta ennen sitä soitin  sinne ja tilasin 2 tunnin saunavuoron.  Olin ollut leirintäalueella teltassa ja tuumasin että  perille päästyäni virutan  kunnolla  pölyt pois  itsestäni.
 Sauna  maksoi 2 markkaa ja yksi vuorokausi  6 markkaa muistaakseni....teltassa meinaan.
Meni pari tuntia kun   saavuin leirintäalueen portille, jossa ilmoittauduin   likalle  joka istuskeli luukun  takana pienessä mökissä .Sanoin  että   just ehdin saunaan, mutta likka sanoi ettei heillä  ole saunaa....ja mä siihen että onpas..tilasen sen pari tuntia sitten , 2 markkaa maksaa ,mutta likka taas väitti ettei heillä ole saunaa..
Niin me siinä väiteltiin , minä aika tosissani mutta likkaa vain nauratti....ei meillä ole saunaa  usko nyt..
Noh minä marssin vähäsen tulistuneenakin moottoripyöräni  luokse, otin  nahkalaukun, josta  kaivoin Suomen leirintäalueiden  oppaan  1972 ja siitä etsin sivun , jossa luki... Ruovesi yksi   vuorokausi   6 markkaa ja sauna 2 markkaa....yksi tunti.
Sen innoissani likalle  näyttämään....
Niinpäs näkyykin..hän sanoi...sauna   Ruovedellä todella onkin......mutta  tämä jossa nyt olemme on..... Orivesi...eikä meillä ole  saunaa.
##!!?
Olin huolimattomasti  nähnyt  jossakin  kohtaa tienviitan jossa  luki   Ruovesi , mutta siinä lukikin  ilmeisesti Orivesi.
80  km ajoin harhaan.
Jäin ilman  saunaa.

Ekku Mattila.


Kreikan muistoja 1984.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1984 löysin itseni Kreikasta Thomas hotellista , kahdenviikon lomamatkalta.
Aurinkomatkat sen toteutti.
Ensimmäisen viikon  kämppäkaverini oli tohtorismies  Tampereelta , noin 50 kymppinen ja raitis kuin minäkin. Ei polttanut tupakkia, ei litkinyt viinaa, mutta yhdellä tavalla  oli  vähän omituinen.........
Kun lähdin aamulla rannalle, hän jäi  istumaan tuoliinsa  ja kun illalla  tulin rannalta istui   samassa tuolissa. Noh ajattelin, haluaa  olla omissa oloissaan. Viikko meni ja tohtorismies lähti  Suomeen.
Juu.
Illalla  kun tulin  kämppääni vastassa oli jumalatoon tupakin  savu.  Se oli niin paksua ettei huoneen toista päätä näkynyt.
Ja se viinan haju...!!  Pulloja lattialla, pöydällä, sekä   sikin sokin siellä ja täällä.
Mutta antaakas olla !  Keskellä lattiaa seisoi  parimetrinen mies, sellainen  35 nurkilla, kalju pää ja kännissä kun käki. Hän ojensi  kätensä ja me käteltiin....
"Olemme kämppiksiä  viikon...hän  sanoi....onpa   sulla kuule komea vartalo...näkee  että olet huolehtinut itsestäsi....on sulla komee vartalo"...
Siinä samassa  meni huoneesta käytävälle, alas hotellin  porteerin luokse ja halusin vaihtaa  huonetta.
Pulputinpulputinjuujaajuu...
Siihen tuli Suomalainen nainen, jolle selitin....tilanteen....ja hän sanoi etkö viikkoa kestä.?
Mä sanoin..on kolme syytä vaihtaa huonetta.
1: Hän juo viinaa ja minä en.
2 : Hän polttaa  tupakkaa ja mä en.
3:  Hän on homo ja mä en ole.
Sain heti  toisen huoneen.
Heh.


Ekku Mattila.

Mummu katosi kuin taikaiskusta.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ahaa.....olin...tuota   marjavarkaissa lähellä   Westendiä , merenrantaan  400 metriä , aikoja sitten hylätyn  rauniotalon marjapuutarhassa.  Vuosi jotakin   1977.
Olin juoksulenkilläni sen paikan havainnut. Syksylla huomannut sen  kymmenkunta omenapuuta, sekä  marjapensaat, jotka olivat kahdessa  rivissä, noin  2 metrin päässä toisistaan.
Ja keskellä  päivää marjoja noukkimaan.
Punaisia marjoa ja todella hyvän makuisia.
Nam.
Minulla oli muutama muovipussi, johon marjoja keräsin , kun huomasin sivusilmälläni  liikettä  vieressäni toisen marjapuskan  lähellä. Havaitsin siellä  olevan vanhahko naisen, taikka mummun, noin 70-80  vuotiaan , sinertävässä mekossa, huivi    hiustensa peittona. Hups  tuumasin...perskutarallaa...mummu taitaa omistaa  marjapaikan, eikä oikein  tykkää kun olen hänen puutarhassaan var...eiku  noukkimassa..
Tunnetta lisäsi hänen kasvojensa ilme. Hän oli selvästi  suutuksissaan , loukkaantunut , sellaisen äkäisen oloinen. Olin varma että kohta saan tuta sanansäilää  , haukkumista  olan takaa.
Noh  tuumasin Jospa  tästä vähin äänin   lähären  marjapussineni, käännyin  mummua kohden.................??!!??.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä.
Ei missään näkynyt.
Poissa kerralla.
Puuf.
Kiertelin hetken ajan   marjapuskien ympärillä  tuloksetta. Mummua  ei löytynyt.
Kuka  hän oli?
Rauniotilan entinen omistaja?
Mistä hän tuli?
Minne mummu katosi ?


Ekku Mattila.

Kallon palaset pitkin seiniä.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Asuin Espoon Matinkylässä  1974-78. Leenankujalla , kolmas kerros.
Hesaan  12 km.
Syntymäpäivänäni  19/4  puhelimeni soi aamulla   kahdeksan paikkeilla ja luulin siellä  olevan joku tuttuni onnitteluja  toivotellen.
Siskoni soitti. Hän sanoi että Raimo on tappanut itsensä. Hän oli toisen siskoni mies Poriin muuttaneet   muutama vuosi sitten.
Seuraavana aamuna lähdin töihin  Lauttasaareen  pyörälläni. Ennen Länsiväylää   pyörätie tekee sellaisen mutkan ja juuri siinä kohdassa minua vastaan tuli  tavatonta  vauhtia  miespyöräilijä  , naisten pyörällä ajaen , todella hurjaa  vauhtia.  Hän oli isokokoinen , hiukset  sikinsokin  ja kasvoillaan valtava kauhun sekä tuskan ilme. Minä kummastelin että missä nyt mennään.
Väistin häntä  varmuudeksi aika  penkalle, sillä luulin ettei hän hallitse  pyöräilyään, vaan törmäämme yhteen.
!!??!!.
Heti tunnistin hänet.
Tuttu  mies Ilmajoelta.
Raimo nimeltään.
Sisareni mies.....joka  oli eilen kuollut.
Kauhun ilme kasvoillaan.
??!!.
Heti  käännyin taakseni katsomaan. Aikaa meni  muutama sekuntti. Mutta Raimo oli hävinnyt kuin  tuhka tuuleen.Pyörätiellä ei ollut ketään. Tie oli tyhjä.
Katuiko hän itsemurhaansa?
Haulikolla hajoitti  päänsä.
Kallon palaset pitkin makuuhuonetta.
Sotku oli kuulemma aikamoinen.
¤¤


Ekku Mattila.

Pukulenkkeilijän mysteeri.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Minulla on blogikirjoituksia noin  4000   sivua  suunnilleen , 4 vuoden ajalta ja sieltä löytyy   tositarinoita laidasta laitaan. Yli  350000  lukukertaa  100 maasta.
Moni  haluaa että  kirjoitan  esim , jotakin   paranormaalia, jotakin kummitusmaista ja niin teen taas vaikka samasta aiheesta olen jo kirjoittanut muutamaan otteeseen.
Ok.
Siis mennään Espoon Olariin, noin vuoteen 1978 ja lenkkipolulle. Se sijaitsee keskuksesta   1 km päässä ja oli hyvä  juosta. Talvella ei mutta heti kun lumet suli niin oijee. Siihen ajettiin jatkuvasti  kuivia  sahajauhoja joka  teki radan kimmoisaksi ja jaloille  hyväksi.
Olen aina ollut   hyvässä kunnossa , juoksuakin ajatellen ja monesti tykkäsin  haastaa  muut radalla juoksevat.
Kuten sinäkin iltapäivänä  tein. Radalla olin juossut jo  kymmenkunta kierrosta x 1,5 km  ja aikeissa lähteä  kämpälleni  päin. Edessäni , noin   50 metrin  päässä havaitsin  lenkkeilijän  viilettävän ja siis hänestä saan oivan  kilpakaverin. Tarkoitukseni oli  pyyhältää  juoksijan ohitse , katsoa mihinkä kaverin kunto riittää ja sitten pyyhältää hänen  ohitseen.
Juu.
Mutta.....vaika kuinka koetin häntä tavoittaa, niin välimatkamme pysyi koko ajan samana.Jota suuresti ihmettelin. Koska oli  alkukevät, niin   ei ruohojakaan kunnolla vielä ollut, ei puskiakaan, eikä muutenkaan  mitään  näkökenttää peittävää. Puutkaan eivät olleet  suuria   ja niiden väli suunnilleen  10 metrin luokkaa.
Hammasta purren  juoksin. Voi sanoa että  kaikin voimin  yritin , mutta en miestä tavoittanut metriäkään. Kun tuli sellainen  alue jossa näkyväisyys oli  30-40 metriä, niin   hämmästyneenä havaitsin miehella olevan tumma puku  yllään , nappaskengät jalassaan  ja valkoinen paita. Heti ajattelin että tuo taitaa olla joku "Lasse Virenin" kaltainen  entinen huippujuoksija,. joka  huvikseen juoksentelee.
Siispä halusin tunnistaa hänet. Edessämme oli aika jyrkkä nousu jonka  yhteydessä  olin aikaisemminkin viilettänyt  muiden   ohitse ja siihen siis voimani latasin. Mahanalustani jalkoja täynnä   turbovaihteella  kipaisin sen mäen yli.......mutta ??!!
Pukujuoksujaa ei missään näkynyt.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä. Puuf. Kuin se kuuluisa kaasu Saharaan.
Pyörin siinä katoamispaikalla  aika pitkään ja etsin mahdollisia  piilopaikkoja  mutta sellaisia  ei ollut.
Pukumies katosi.
Kuka hän oli?
Mistä hän tuli?
Minne hän meni?

Ekku Mattila.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Kummallista , eikö vain?

5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Syntymäkotini sijaitsee  Alahärmän Knuuttilanraitilla. Noin  km päässä Juhani Palmun   taiteilijakodista. Aivan Palmun  asuntoa vastapäätä   asui koko ikänsä kaksi henkilöä, toinen Palmun naapurissa  ja toinen häntä vastapäätä.  Sanotaan heitä vaikka Taunoksi ja  Toivoksi.
Molemmat kävivät  samaa kansakoulua.
Olivat samalla luokalla.
Maanviljelijöitä  kumpikin.
Armeijassa samassa komppaniassa ja  samassa joukkueessa.
Sotivat   samoissa paikoissa , samoissa taisteluissa,  haavoittuvat  samassa  paikassa.
Olivat yhtäaikaa  Tilkassa , Hesassa  sotasairaalassa.
Saivat  samoihin aikoihin  lapsensakin.
Rakensivat talonsa   samana kesänä.
Sairastuivat  suunnilleen samaan aikaan molemmat.
Kun  1978 Tauno kuoli, sanoi Toivo että kohta häntäkin viedään ja kuoli kahden päivän päästä.
Haudattiin samalla viikolla.
¤¤¤¤¤
Aika jännä juttu ja tosi.

Ekku Mattila.

Ojalan kutomo 1963 ja ilmastointi.

5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Olin vuonna  1963  17 vuotias ja töissä kolmivuorossa Ojalan Kutomossa Alahärmän kirkolla, ihan ravirataa vastapäätä, lähellä Laakson kauppaa.
Yövuoro meneillään,  loppukesä, taisi olla  Elokuu ja todella lämmin ilma.Minkäänlaisia   ilmanvaihtokoneita ei ollut. jokainen ikkuna levälleen. ovet myös ja siinä oli kaikki. Hikosin kuin  Eskimo  helevetin kiirastulessa. Meinasi  henki loppua  täysin.
Juu.
Huoneessa  oli 3 kutomakonetta, rasseleita, kaikki kävi  ja neljäs  oli rikki. Sitä rikkonaista katsellessani sain ahaaelämyksen. Tuostapa teen hyvän huippuimurin ja siis tuumasta toimeen..............helppo nakki ajattelin.
Juu
Kiinnitin  sähkömoottorin  aksilan päähän neljä paksua   paffinpalaa. Ne teippasin vahvalla mustalla senkaikaisella  jeesusteipillä.Palojen pituus oli  noin 30  senttiä ja leveys  kymmenkunta  senttiä.  Noniin siinäpä sulle Ekku oiva tuuletin Nyt  loppuu hikoileminen.Aaah....hyvä homma.....ja tökkäsin sähkömoottorin vihreän napin ns päälle.
!!!!???!!!.
Voihan perskelees....!!
Yhtäkkiä   oli koko huone ilmassa lenteleviä paffinpaloja  täynnä.Ne sinkoilivat sinne ja tänne.Katosta pitkin seiniä. Sikinsokin.Syntyi tavatoon sekamelska.Sen lisäksi pahvinpalat osuivat käynnissä oleviin kolmeen muuhun kutomakoneeseen ja  rikkoivat niissä olevat  ns niisilangat. Kaikki menivät  epäkuntoon kerralla, sammuivat  heti ja pudottivat valmiin kankaan alas ja  resut kiinnittyivät koneiden  neulojen ympärille.Räts vaan kuului.
 Neuloja oli   800  per kone...keles.
Ja eikun korjaamaan vahinkoa jonka olin aiheuttanut.  Aamulla  tuli Erkki pomo paikalle. Arvakkaapa hänen ilmettään? Lupasin laittaa ne koneet ,kuntoon ja myöskin sen tein.Olin  yhtämittaa töissä 24  tuntia, siis kolme vuoroa , hampaitani purren.
Huh  vieläkin muistan sen katastrofin.
Oli se temppu.


Ekku Mattila.


Hirttosilmukka, talitintti ja elämän risti.

5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kävin aamulla puita pienimässä  yhdessä talossa.Heidän talonsa lämpiää  perinteisellä tavalla, halkoja, 3  pystymuuria  ja iso takka .Isäntä on loukannut kätensä eikä  voi  sirkkelöidä ja mä  voin........4 tuntia ja liiterissä on talven puut.
Noin  vuonna 2012 isäntä, sanotaan häntä vaikka Maunoksi, sai päähänsä että jospa ittensä tappaa ja siis tuumasta toimeen. Hyppäsi  pyöränsä päälle , taskuunsa parin metrin narun ja  sotki  asfalttitietä eteenpäin , kunnes kääntyi  oikealle hiekkatielle.
500  metriä   päätieltä. Oli  hyvä paikka kuolonhetkelle.
Aivan tien vieressä  oli sopiva puu, alaoksat parin metrin korkeudella ja Mauno narua oksan päälle heittelemään.
Ilma oli kylmä , syksyn tuntua, luontokin kuolemassa. Missään ei kuulunut linnun laulua, kertoi Mauno minulle  silloin.Mutta.......
Jostakin lennähti  iloinen talitintti. Se alkoi  kiertelemään Maunon pään yläpuolella , melkein  hädissään lauloi ja sitten laskeutui miehen  olkapäälle. Lintu istui ja lauloi, istui ja lauloi ja välillä lenteli maunon  ympärillä. Selvästi hätäisenä. Kuin huolissaan jostakin.Ikäänkuin tiesi mitä on kohta tulossa. Että Mauno on menossa manan laaksoon.
Kuolema oli vaaksan päässä.
Se tepsi. Mauno heräsi ikäänkuin horroksesta. Veti  köyden pään irti  oksalta, irrotti sen ja kiitti talitinttiä. Ja lähti kohti tietä, kohti elämää.Kohti elämää. Päästyään valtatielle Mauno tuli katumapäälle.Hän ajatteli että se talitintti oli vain pelkkää sattumaa , jonkinlainen  sairaan linnun outo käyttäyttyminen. Ettei sillä ollut mitään tarkoitusta.Siis uudelleen vaan  ,ajatteli Mauno.
Jospa nyt onnistuu.
Ajoi valtatien yli 200 metriä ja uutta puuta etsimään.Kuolon puuta, jospa nyt se onnistuu.
Mutta....
Miehen nenään alkoi   tulla  ruusun tuoksua , selvää  ruusun tuoksua, kuin kukkakaupassa ikään. Koko ajan se voimistui.Tuoksu  yltyi niin valtavaksi, että toisen kerran Mauno heräsi. Hän ymmärsi ettei tämä voi olla enää sattumaa , että nyt on menossa joku korkein hetki, ylempänä ihmistä, ymmärryksen tuolla puolen. Että joku haluaa estää tulossa olevan tapahtuman. Estää tahallisen kuoleman . Synkän itsemurhan. Lopullisen teon.Pisteen elämälle.
Niin Mauno  lähti kotiinsa päin.
Kohden uutta elämää.
Elämää kohti.
Ja itki koko matkan.
Ilosta.
Seuraavana  päivänä hän ymmärsi kun katsoi karttaa.Ne  tiet tekivät  selvän ristin. Suoraan, sitten oikealle, takaisin  ja vasemmalle.Sitten kotiin. Mauno  kävi   ristin tiellä.

Ekku Mattila.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Puollustin itseäni ja sain 6 kuukautta linnaa.

4/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tänään on 4/11.
2001 oli kans 4/11 kun illalla  kuuden tienoilla ovikello  soi......ring...ring...ring...ja   kuului   kovaa jyskytystä. Joku hakkasi ulko-ovea  tosissaan. Jyms..yms..jyms..
Ja mä oven aukaisin.
Portailla seisoi siilitukkainen, pituudeltaan noin 180 :nen , 33 vuotias   mies, joka sanoi että tuuppa pihalle Ekku ja mä tein niin.
Kuinkas ollakaan.....jouduin tappeluun....kaveri  huitoi  olan takaa minua kohden ja mä väistelin.
Yritti potkia mua kohden ja mä väistelin......päähäni hän  tähtäsi.....ja mä kumartelin...
Viuuh....viuuh...viuuh..
Samalla  olin ihmeissäni.....ja väistelin...
Viuuh...viuuh..
Viuuh..
"Nyt kuule saat elämäsi selkäsaunan", hän huuteli.....ja mä väistelin....
Viuuuh..viuuh..
Kunnes sain tarpeekseni ja aloin tappelemaan.Minulla on karate/judotausta  vuodesta  1966.Vyönkin olen onnistunut  ansaitsemaan ja se taitaa olla aika  musta. Innostuin niin. että  vastapuoli sai  kunnolla  turpiinsa , kunnolla sai  turpaansa. Oijee. Kun huomasi ettei pärjää  usutti  54 kiloisen rotwailerkoiransa kimppuuni ja mä tapoin sen . Löin lumilapiolla  siltä niskat poikki. Ja sitten uudelleen   siilitukan päälle. Rikoin myös hänen autonsa. Ikkunatkin hakkasin hajalle.  Lommoille  kyljet, vintturaan pyyhkijät. Taisin mennä ns hiukan yli.
Minulla oli siihen aikaan keuhkosyöpä ja elonaikaa luvattiin 3 kuukautta. Siilitukka oli kyliltä koettanut saada lisävoimaa, mutta kukaan ei lähtenyt hänen  avukseen, minua vastaan.
Noh....tuli oikeus.
Mikään ei auttanut. Ei .
Sain 3 kuukautta  linnaa ja kun valitin Vaasan hoviin tuli  3 kuukautta lisää. Kivusta ja särystä  siilitukalle   6000 markkaa. Koirastansa  yritti  50000, mutta ei mennyt läpi. Oli kuulemma  valiorotu. Tonnin maksoin.
Siilitukka on jo R.I.P.
Sai muutama vuosi sitten  sydänkohtauksen ja otti ja kuali. 49  vuotiaana lähti  enkelkuoroon.
Vierikko nimeltään. Rauha muistollesi olkoon nyt ja aina.

Ekku Mattila.

torstai 3. marraskuuta 2016

Räjäytin hullun kissin taivaan tuuliin.

3/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


nyt tunnustan "räjähderikokseni"....hyi..hyi...tuhma Ekku.

Asuin vuonna   1985 Keravalla , yhdessä rivitalossa, 5 huonetta ja keittiö. Kahdessa kerroksessa.
Kurkelanraitti 3.
Kämppääni kuului   suuri  ulkoterassi, jonka kummallakin sivulla oli puiset kaiteet. Mulla oli  komia kissi, kolli, joka  lähti illalla  kissinaisiin ja tuli takaisin aika myöhään, kollien tapaan.
Miiiauuuh.
Tämän   takia en voinut laittaa parvekkeen ovea kokonaan kiinni, vaan  laitoin   sen raolleen hakasella, noin  15  senttiä raolleen.Ja hyvin  toimi.Kissi meni ja tuli hyppööreissuiltaan....kunnes.........
Yks yö heräsin todella jumalattomaan meteliin joka kuului  alakerrasta.Tuntui kun siellä olisi tapellut sata mustalaasta puukoin kirvein  ja  kovaa  kiljumista  kuului .Ääni oli tavatoon..
&%¤!!"#"!!¤%¤#"!!Mouruuuuuu..
Menin  nopiaa alas...ja näin miten parvekkeen  oven raosta  puristi ittsensä  pihalle tavattoman ikokoinen kissa.Se on ruma ja karvaanen.Hyi perskelees.
Hyi.
Soli varmaan tullut mun kissin perästä. asuntooni ja siellä ajoi takaa  sitä.  Tästä  se meteli johtui.
Noh...ajattelin ettei se toistu, mutta..
Muutaman kerran viikossa sama  juttu.Se rumilus työntyi  tupaani, ajoi takaa kissaani, ympäri huonetta, verhoissakin roikkui, kaatoi maljakoita  sikinsokin ja sitten ryntäsi pakoon pihalle.
Muutamana yönä viikossa sitä kyttäsin mutta se varmasti kyttäsi mua ja tiesi sttei silloin voinut tulla kämppääni remuamaan.
Kun en sitä kytännyt ja vaan menin maata, niin !! Meteli alkoi taas yöllä ja todella kova.Melkein sanoisin ettei se kissirumilus ollut tästä maailmasta, vaan pikkupirulaanen. Ketku.
Mutta...
Kun sitä jatkui kuukauden kaksi, niin menin paikalliseen sähköliikkeeseen.Ostin  yhden jutun ja toisenkin ja sitten kotiini.
Oijee.
Ulkoterassini kivijalan viereen laitoin   alumiinisen   levyn, noin  30 x  30 x sentti. Sen alle painokytkimen, sähkönallin, jonka olin työntänyt suunnilleen  20 grammaan tynymiittia.
Tynyn olin......löytäny....juuh.köh.
Kaksnapaasen johdon vedin terassini ovenraosta  olohuoneeseeni, jossa kökötti auton akku ja kumpaakin napaan  kiinnitin  johdot. Alumiinin yläpuolelle laitoin varovasti   makkaranpalasia.............juu.
Oma kissi visusti sisälle siksi  yöksi ja eikun odottamaan.
Noin kello 01.00  lattia tömähti.Ulkoa kuului melko kova jymähdys. Siis katsomaan riennin.
Rumanaama kissi oli kadonnut.Pensaassa, noin 5 metrin päässä roikkui harmahtavanpunertavia karvariekaleita.Myös  maassa näkyi kuin aurinko  olisi noussut...sellaisia punaisia viiruja oli  terassin  lattialla maassa. Niiden suunta oli viuhkamaisesti  viistoon kohti pensasaitaa.
Köh.
Kissiä ei senkoommin enää näkynyt.Taikka kuva kyllä oli olemassa. Kun menin läheiseen ruokakauppaan sen eteisessä ilmoitustaululla oli kuva tekstineen ja se kuului näin:
"Rakas  mörri kissamme on kadonnut.100 markan löytöpalkkio luvataan.Niin hyvät kuin huonotkin uutiset. Soita numeroon...&&&&&&&&.."
En muuten soittanut. E.

Ekku Mattila.

Jk...älkää herran tähden tätä tunnustustani poliiseille kertoko.....ollaan ihan hiliaa.