lauantai 5. marraskuuta 2016

Hirttosilmukka, talitintti ja elämän risti.

5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kävin aamulla puita pienimässä  yhdessä talossa.Heidän talonsa lämpiää  perinteisellä tavalla, halkoja, 3  pystymuuria  ja iso takka .Isäntä on loukannut kätensä eikä  voi  sirkkelöidä ja mä  voin........4 tuntia ja liiterissä on talven puut.
Noin  vuonna 2012 isäntä, sanotaan häntä vaikka Maunoksi, sai päähänsä että jospa ittensä tappaa ja siis tuumasta toimeen. Hyppäsi  pyöränsä päälle , taskuunsa parin metrin narun ja  sotki  asfalttitietä eteenpäin , kunnes kääntyi  oikealle hiekkatielle.
500  metriä   päätieltä. Oli  hyvä paikka kuolonhetkelle.
Aivan tien vieressä  oli sopiva puu, alaoksat parin metrin korkeudella ja Mauno narua oksan päälle heittelemään.
Ilma oli kylmä , syksyn tuntua, luontokin kuolemassa. Missään ei kuulunut linnun laulua, kertoi Mauno minulle  silloin.Mutta.......
Jostakin lennähti  iloinen talitintti. Se alkoi  kiertelemään Maunon pään yläpuolella , melkein  hädissään lauloi ja sitten laskeutui miehen  olkapäälle. Lintu istui ja lauloi, istui ja lauloi ja välillä lenteli maunon  ympärillä. Selvästi hätäisenä. Kuin huolissaan jostakin.Ikäänkuin tiesi mitä on kohta tulossa. Että Mauno on menossa manan laaksoon.
Kuolema oli vaaksan päässä.
Se tepsi. Mauno heräsi ikäänkuin horroksesta. Veti  köyden pään irti  oksalta, irrotti sen ja kiitti talitinttiä. Ja lähti kohti tietä, kohti elämää.Kohti elämää. Päästyään valtatielle Mauno tuli katumapäälle.Hän ajatteli että se talitintti oli vain pelkkää sattumaa , jonkinlainen  sairaan linnun outo käyttäyttyminen. Ettei sillä ollut mitään tarkoitusta.Siis uudelleen vaan  ,ajatteli Mauno.
Jospa nyt onnistuu.
Ajoi valtatien yli 200 metriä ja uutta puuta etsimään.Kuolon puuta, jospa nyt se onnistuu.
Mutta....
Miehen nenään alkoi   tulla  ruusun tuoksua , selvää  ruusun tuoksua, kuin kukkakaupassa ikään. Koko ajan se voimistui.Tuoksu  yltyi niin valtavaksi, että toisen kerran Mauno heräsi. Hän ymmärsi ettei tämä voi olla enää sattumaa , että nyt on menossa joku korkein hetki, ylempänä ihmistä, ymmärryksen tuolla puolen. Että joku haluaa estää tulossa olevan tapahtuman. Estää tahallisen kuoleman . Synkän itsemurhan. Lopullisen teon.Pisteen elämälle.
Niin Mauno  lähti kotiinsa päin.
Kohden uutta elämää.
Elämää kohti.
Ja itki koko matkan.
Ilosta.
Seuraavana  päivänä hän ymmärsi kun katsoi karttaa.Ne  tiet tekivät  selvän ristin. Suoraan, sitten oikealle, takaisin  ja vasemmalle.Sitten kotiin. Mauno  kävi   ristin tiellä.

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti