sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Mummu katosi kuin taikaiskusta.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ahaa.....olin...tuota   marjavarkaissa lähellä   Westendiä , merenrantaan  400 metriä , aikoja sitten hylätyn  rauniotalon marjapuutarhassa.  Vuosi jotakin   1977.
Olin juoksulenkilläni sen paikan havainnut. Syksylla huomannut sen  kymmenkunta omenapuuta, sekä  marjapensaat, jotka olivat kahdessa  rivissä, noin  2 metrin päässä toisistaan.
Ja keskellä  päivää marjoja noukkimaan.
Punaisia marjoa ja todella hyvän makuisia.
Nam.
Minulla oli muutama muovipussi, johon marjoja keräsin , kun huomasin sivusilmälläni  liikettä  vieressäni toisen marjapuskan  lähellä. Havaitsin siellä  olevan vanhahko naisen, taikka mummun, noin 70-80  vuotiaan , sinertävässä mekossa, huivi    hiustensa peittona. Hups  tuumasin...perskutarallaa...mummu taitaa omistaa  marjapaikan, eikä oikein  tykkää kun olen hänen puutarhassaan var...eiku  noukkimassa..
Tunnetta lisäsi hänen kasvojensa ilme. Hän oli selvästi  suutuksissaan , loukkaantunut , sellaisen äkäisen oloinen. Olin varma että kohta saan tuta sanansäilää  , haukkumista  olan takaa.
Noh  tuumasin Jospa  tästä vähin äänin   lähären  marjapussineni, käännyin  mummua kohden.................??!!??.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä.
Ei missään näkynyt.
Poissa kerralla.
Puuf.
Kiertelin hetken ajan   marjapuskien ympärillä  tuloksetta. Mummua  ei löytynyt.
Kuka  hän oli?
Rauniotilan entinen omistaja?
Mistä hän tuli?
Minne mummu katosi ?


Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti