sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Olin hohtavassa valon tunnelissa.

27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Jatkoa....

Vuoteessa makasin minä itse.
Muutaman  sekunnin  päästä näin miten jalkopäähäni  avautui   pyöreä   oven tapainen  aukko. Se suureni  hitaasti ja enimmillään  oli noin  kaksi metrinen. Minusta  2-3 metrin päässä.
Aukko  ikäänkuin syntyi  tyhjästä, loistaen aluksi  sinertävää hohdetta, mutta muuttuen  hienon kirkkaan siniseksi.
Sitten se  kirkastui. Loisti  auringon lailla. Samaa kirkkautta ei ole tässä maailmassa.Hohde oli tavaton, säteillen kummaa  hohdetta.Lainkaan  silmiäni ärsyttämästä. Kirkkaus ei ollut tästä maailmasta...
Ja sitten näin avonaisen tunnelin. Se ikäänkuin   kaartui  lievästi, nyt vasemmalta oikealle .
Kutsuvasti se  hohti.Tule tänne  nuoripoika. Tänne, tänne. Tule tänne. Täällä on kotisi. Tule nyt...tule  nyt.
Tule nyt.
Tajusin  liikkuvani hitaasti siihen kirkkaaseen tunneliin. Jalat  edellä, rauhallisesti.Jalat edellä. Olin noin puolet vartalon mitastani tunnelin  sisällä, kun havahduin  Äitini hätäiseen  ääneen..
"Herranen aika....mitä on  tapahtunut...??...mitä on tapahtunut ?".
"Mitä..mitä.."....Äitini mua retuutti hartioistani....mitä nyt?.
Ja heräsin.  Tajusin makaavani   vanhempieni  vuoteella. Oikea ranne verisen flanellipaidan  peittämänä. Veri oli melkein jo kuivunut  paitaan kiinni. Sängyn peittokin oli veressä. Sotku oli aikamoinen. Kuin teurastamolla ikään. Huh.
Sitten kovaa kyyttiä  Voltin kansakoululle. Siellä asusteli Diakonissa , vähän niinkuin sairaanhoitaja ikään...rokotuspiikkejä enimmäkseen  meihin kersoihin tökki. Hänelle oikeaa rannettani näyttämään.......ja jollakin  "karhunlangalla" haavan neuloi. Eikä  yhtään tuntunut. Oli edelleenkin puutunut ranne. Kanfreritippoja (sydänlääkettä)  haavaan tiputteli, valkoinen rätti päälle kietoi  ja taas äiteen polkupyörän tarakalla takaisin kotiini.
Yhä edelleenkin oikeassa ranteessani   on arpi. Puhkesiko valtimo?
Missä olin?
Katonrajassa....killumassa. Matkalla  kuolon laaksoon.? Ilman Äitiäni olisinko  kuollut ?
Siitä elämästä. Kuollut.
Outoa. Vai mitä?

Ekku Mattila.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti