sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pelastusarmeija antoi "yösijan".

27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jatkoa......"Äiti...täällä on setä".

Noin 3 viikkoa oleilen, etupäässä  öisin, siellä entisen asuntoni kellarivarastossa ja arvakkaapa miltä välillä tuntui....
Sentakia  kävelin Vaasankadulle illalla ...ei..ei sentakia...vaan jospa saisin  jostakin  yösijan...ja onnistuihan se.
Lähellä ns kurvia  oli   Pelastusarmeijan yömaja. Se oli auki ilta kuudelta , aamu kuuteen eikä siellä muuta tarjottu  kuin pelastuksen sanaa. Ei  edes hernesoppaa.
Noh...sinne menin.
Kello oli   ilta kymmenen paikkeilla. Siinä oli yksi iso huone , ainakin   50 petiä ja ne oli sellaisia kitiseviä vanhanajan hetekoita  muistuttavia.  Ilmeisesti  olkipatja , sekin kuhmuralla  jo parhaat päivänsä nähnyt ajat sitten. Yksi peitto. Jotakin vuoden 1940  mallinen.Painoi ainakin  kymmenen kiloa.
"Kämppä" oli ihan täynnä kun tulin sinne ja sentakia sain  sängyn aivan ulko-oven vierestä.  Siispä peitto korviin, vaatteet  päällä ja eikun  nukkumattia odottamaan.
KROOH.....KRooh....kuulin aivan  läheltäni...krooh....ja kun vilkaisin mitäs nyt ,huomasin ison äijän nukkuvan minusta noin  viiden metrin päässä...ja kuorsasi....Krooh...krooh...
Krooh.. Todella tavatonta  kuorsausta. Koko ajan...koko ajan.Siis ei nukkumisesta  tullut yhtään mitään. Kaiken huippuna  siihen huoneeseen  lappasi jatkuvasti   uusia  kodittomia , lämmittelemään ainakin. Koska minun sänkyni oli ihan sen ulko-oven  vieressä.....joka kerta  oven avauduttua  sain kintuilleni  kylmää ulkoilmaa.Sellainen  shuuh....shuuh  vaan kuului.
Pkeles  tuumasin.....
Nousin, otin kenkäni  sänkyn alta ja mä menin.
Pihalle kylmään. Siitä pikkuhiljaa kävelin etukumarassa kädet taskuissani tuttuun paikkaan....Porvoonkatu 5-7 B 63. Kallioon, Brahenpuiston lähelle. Kellariin astelin..juu.
Aiettä  se katiskaverkkovarasto tuntuikin hienolta. Ei haitannut vaikkein saanutkaan  kinttujani suoraan. XXXXxxxxXXXxxx  ja nukahdin.
Muutaman päivän päästä onnistuinkin samaan  vuokra-asunnon Laukkipääntie 3 , Tapanilasta. 11 km päästä Hesasta ja se onkin ihan uusi tarina. Tuvan omisti  Nion pariskunta. Täyshulluja  molemmat.......Isäntä oli Wärtsilän Helsingin telakalla  pomona.
Juu.

Ekku Mattila.