tiistai 6. joulukuuta 2016

Isäni oli sotaveteraani....

6/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Väinö Isäni  oli sotaveteraani.
Melkein 5 vuotta  taisteli  ryssiä vastaan. Haavoittui   2 kertaa , latumiina   räjähti suksen alla ja isäni lensi  ilmassa täyden voltin. "Onneksi vaihdoin paksumpipohjaiset sukset ennen miinan räjähdystä....hän kertoi....muuten olisi käynyt huonosti.
1960  luvulla isäni vielä  arpiaan  näytti....kylkeen tuli  sirpale....niskaan samoin...toinen  käsi  jäi  huonommaksi....mutta kipua   oli aina läsnä.
Sirpaleet alkoivat liikkua  vuosien saatossa. Kuulemma verisuonten mukana. Yksi sirpale tuli  poskesta esille vuonna 1973 kun isäni oli kylässä luonani Hesassa.
Se oli  sentin mittainen ja käyrä. Oli  kulunut kirkkaaksi.
Nuorena poika kysyin että nitistikkö ryssiä  ja vastaus  oli..."äläs kysele". Kysyin uudelleen  1973 ja saman vastauksen sain.
Isäni ihmetteli  mikä ihme häntä suojeli  taistelun melskeissä..kun  moni  kuoli. Jopa ihan hänen  viereltäänkin. Kesken heidän kävelynsä. Tarkka-ampujahan se. Yhden kerran ollessa   tunnustelijana isäni haistoi  mahorkan  hajun....ja lähti  hitaasti taaksepäin ja sai varoitettua  joukkuetta.
Tilkan sotasairaalassa isäni  voitti korttipelissä  suuren ja arvokkaan kultakellon. Kun meni suihkuun seuraavana päivänä joku hyväkäs sen varasti.
Epäilty oli kuulemma  Lapin  äijä. Kummasti lähti heti  aamusta....karkuun  tietty. Kultakello plakkarissaan.
Kaunialan sotavammasairaalassa  oli varkaita.  Isäni oli siellä  hoidettavana  1973   2  viikkoa  ja sen aikana joku varasti hänen kaapistaan  tuhansia markkoja rahaa. "Voi helevetti, sanoi isä...jos saisin sen lieron kiinni"....
Isäni kuoli  1997....90  vuotiaana.  Oli jo vanha ja väsynyt. Kesken lauseen meni pois...."haluaako  Väinö  hilloa lettujen kanssa"??  kysyi osaston lääkäri kun  vuoteen vierella  oli..."Noh...jos..." vastasi Isä ja kuoli  pois.
Elämästä kaikkensa  saaneena.
Kuukautta ennen kysyi minulta..."pääsenkö mä taivhaaseen "..?...sanoin että tottakai. Vaikket ookaan Helluntalaanen....
17/2-1997   oli R.I.P  päivä.
Oli.

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti