maanantai 26. joulukuuta 2016

Kylkiluut mäsänä....kurkkuskin joku repesi..

26/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ryömin romuksi menneestä autostani ja ihmettelin mitäs ny?
Häh???  Autoni oli 60 metrin päässä  tienhaarasta..
60  metriä  se pyöri...ojaa pitkin.
Siihen paikalle ajeli  pyörällä  tuttu sukulaismies , Voltin Linnanmäeltä  ja hän  oli kauhuissaan.
"Tunnistin autosi kun tulit  tietä..hän sanoi....näin miten väistit Mäen Einon vanhaa äiteetä ajamalla metsään...kun autosi kieri kolme ,kertaa pituusakselinsa  ympäri  olin varma ettet hengissä selviä...olin varma että kualet.."sanoi sukulaasmies  naamaltaan aivan valkoisena...
"Oli se jumalatoon  mettäänmeno"...hän sanoi.....ihime kun oot viälä henkis.."
Ja niin siihen paikalle tuli myöskin naapurimme Kauko Mattilamuurarin vaimo Elli ja myös hänkin oli nähnyt saman kun se sukulaasmieskin.. "Mäen Eikan äitee kääntyi suoraan sun ethes ja väistit häntä ajamalla suoraan methän.."..hän sanoi..
Ja autoni katselemaan tarkemmin. Soli pahasti rutus. Katto oli painunut kasaan, joka ikkuna hajalla sekä lomoja kyliet täynnä. Voihan paska tuumasin ja räin räkää sekä punaasta verta. Lisäksi rintaani että kurkkuani koski niinmaan perkelhesti. Voi että sitä kipua ja karvastelua.
Noh siihen tuli  Syrjäsen Matti jolla oli traktori ja sillä me vedettiin autoromuni meirän pihalle.Syvät jäljet vain hiekkatiehen jäi. Ja  lasinpalasia. Noli kun  littanoita timantteja vallan.
Aijumanlavita mun  kylykikipuani. Soli kuin tulessa. Ja verta yhä  syleksin suustani , tukka takussa ja aikalailla  sekaasin koko jutusta.
Mutta linja-autoon  piti päästä.
Se tulikin sopivasti ja siihen raahauruin, takapenkille istumaan  , kyliet tulessa . Koska muita ei siellä takaosassa ollut, niin pualisalaa  veriklönttejä suustani  räin auton kumiselle lattialle.  Aijai kun rintaani koski....kurkkua samoin.
Ai ai...


Jatkuuuuu..


Ekku Mattila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti