keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Saarijärven kummitus.....Mahlun Konttiperällä.

7/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Konttiperän   kummitus...

1982  sain jonkunlaisen  "aivoverenvuodon" sillä  oli pakko muuttaa Saarijärven Mahluun, Konttiperälle, 24 km Saarijärven keskuksesta.
Se oli todella hullu päätös , sillä  mikä oli   asustella  Espoon Olarissa , 11  km  pääästä Helsingistä......
Noh joka tapauksessa   Kantolan muuttofirman autolla matkaan , joka kesti  melkein 6 tuntia, tavarat  vuokrataloon ja asumaan.
Jo toisena iltana  kuulin vintistä selviä raskaita askeleita ja sinne minäpoika  kapusin. Eihän siellä mitään ollut. Kaksi vanhaa keinutuolia  , muutama  puinen  lipasto , vaatteita laatikoissa ,sekä  ryijy seinällä kökötti. Ja kaksi vedettävää  seinäkelloa.Juu. Kumpikaan ei käynyt.
Noli hiljaa.
Niinpä kapusin  alakertaan. Seuraavana päivänä jälleen   raskaita askeleita  vintistä , joten  sinne taas asiaa tutkimaan. Luulin ensin siellä majailevan jonkun  pöljän  erakon/kulkurin ja sentakia  tarkasti vintin perukat  tutkin, mutta  eipä mitään löytynyt.  Vintti oli  tyhjä kun se  kuuluisa vanha hauta  ennenWanhaan.
Kuitenkin jotakin oli toisin  eilistä. Toinen seinällä olevista  kelloista  kävi komeasti. Tik..tak..tik..tak...tik...tärpäntikkeli  hienosti heilahtel. Tik..tak...tik...ja  iesussentään lyödä kumahti kaks kertaa....vaikka viisarit näyttivät   tasan kahtatoista.
Ja niin  kello  väsähti.  Ei käynyt enää.  Uskoin sen johtuvan  askeleista, joita  syntyi kun  lautalattialla kävelin.
Mennessäni  niiden kahden keinutuolin  ohitse toinen  alkoi  hienosti  heilua. Hetken päästä  tuli se toinenkin mukaan ja ne heiluivat sillai  epätahtiin.  Kun toinen  nyökkäsi, niin toinen heilahti taaksepäin. Siis ristikkäin sanoisin. Taas uskoin kaiken  johtuvan  lautalattiasta  ja tai  vedosta, joka syntyi kun talo oli aika vanha ja varmasti  vintillä rakoja löytyi nurkista.
Noh antakaas olla.
Melkein jokapäivä  sama näytelmä toistui vintissä. Kello  löi  tik..ak.. ja sammui....kiikkutuolit  heilui miten sattui ja  ihollani  hyppi kylmät/kuumat väreet. Siis  ahaa....tuumasin selvät  kummitusmerkit.
Kummitusmerkit.
Yks  päivä  jäin yksikseni   3 kersan kanssa, kun neljättä  lähti vaimoke synnytyssairaalasta hakemaan.... Ja tuli ilta ja ehtoo ja eikun maate.
Kun valot  sammutin  huone tuli aivan pimeäksi. Kuten neekeri hiilikellarissa mustaa lakua  syömässä.
Musta baskeri päässään.
Vähää ennen  nukahtamistani  tunsin   miten peittoa jalkopäässäni vedettiin hitaasti naamaani kohden ja siihen se sitten  mytättiin. Johan on aatana ajattelin...mikäs  ny??...vedin  peiton takaisin  jalkopäähäni ja nukkumattia  odottelemaan.
Ja uudelleen  peitto mytättiin naamani päälle. Sen vedin takaisin jalkopäähäni, mutta taas  sen liikkui naamani päälle  mytyksi. Peiton vetäminen lakkasi  kun otin Raamatun ,avasin sen Herran siunauksen kohdalta ja laitoin tyynyni  alle.
Talossa  kummitteli niin paljon ,että 3 kuukautta  siellä asuimme ja äkkiä pois.
Äkkiä pois.

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti