keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kultainen rannerengas Nurmon kaatopaikalla...,,heh...

25/1-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna  1987 menin Seinäjokisen Markku Aromäen   (R.I.P ) kanssa Nurmon kaatopaikalle tonkimaan.... Aromäellä   oli paha  diabeetes, joka  kulutti munuaiset, ne vaihdettiin , mutta ei auttanut ja hän meni pois  1993  tästä  näkyvästä maailmasta.
Hän meni uskossa Vapahtajaan taivaaseen.
Olimme oppineet tuntemaan, ns näöltä  erään miehen.Hän asusteli Nurmon keskustassa   ja ilmeisesti sentakia piti  kaatopaikkaa  omanaan. Jo aamulla varhain mies oli  kaatopaikalla tavallaan vahdissa  ja jos muita sinne ilmaantui yritti  toiminnallaan ajaa heitä pois.
Konsti  oli seuraava:
Alkoi nakkelemaan erilaista tavaraa sillai "vahingossa" muiden päälle. Meni tuulen  yläpuolelle ja  kepillään  heitteli muovi/paperi/ym tavaraa  toisten silmille. Kuten silloinkin teki   meille.
Hän  nakkasi vanhat  saappaat  jalkoihini ja  tokaisi  ...."paskat kengät...kaikkea ne tänne jättääkin....kaikkea kanssa.."....
Samalla hetkellä minulle leikkasi...Olin tuntia ennen  ostanut  yhdeltä tutulta  paksun kultaisen  rannerenkaan , arvoltaan noin  1000 markkaa..ja sen kaivoin salaa taskustani. Noukin maasta äijän heittämän saappaan  ja  mukamas sen  varren sisälle  kurkistin.....käteni sinne työnsin  ja kädessäni oli se kultainen rannerengas...ja huudahdin:
" Hei..noh muttaaah....mikäs se täällä saappaassa kimmeltää...kato..kato....ohoh....sehän on  kultaa...rannerengas .....kultainen .... jukolauta...ainakin 2000  markan  arvoinen...ohoh...."
¤¤¤
Aromäki oli heti juonessa sillai  mukana jä hänkin rannerengasta katselemaan. Jopa äijjälle tuli hätä....hän kiiruhti nopeasti   paikalle ja koetti  napata rannerenkaan  itselleen. "minähän  ne saappaat ensin löysin...hän kivahti....rannerengas on minun...annas se tänne ".
En meinannutkaan antaa  aarretta hänelle. Ja niin me lähdimme pois kaatopaikalta. Oli meillä naurussa pitelemistä  .....oli..oli.
Ja  äijjää varmasti  itutti.

Ekku Mattila.