maanantai 27. helmikuuta 2017

Hengityskone..tsuuh..tsuuh...ja Helena.

27/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tunsin noin 27 vuotta sitten Seinäjokisen  Markku Aromäen, joka yksi päivä soitti minulle...................1988  muistaakseni.
Ring...ring..
"Minun kaukainen sukulaiseni,  Helena , sanoi Markku, makaa Kauhavan sairaalan  vuodeosastolla ja on ollut siellä kohta  puoli vuotta.  Hän oli kovassa kuumeessa  monta viikkoa ja sen jälkitautina  vaipui horrokseen, eikä  ole siitä herännyt.   Helenaa ruokitaan  letkulla ja hengityskoneen avulla pysyy elossa....Helena  on kuin vihannes...lääkärit ovat sanoneet."
Sanoin Markulle  että  jospa  menisimme sairasta  katsomaan ja niin tehtiinkin, Kauhavalle, vuodeosastolle, huoneeseen, jossa Helena  makasi.
Huone oli puolipimeä, ikkunoissa säleverhot  melkein kiinni, vaaleat seinät  ympärillä. Helena makasi vuoteessaan ja hänen  kurkkuunsa  meni hengitysletku. Vain  hengityskoneen vaimea  suuht..suuht  kuului, ei  mitään muuta.
Sanoin Markulle, että huoneessa on  liian  hiljaista.Ainakin radio  pitäisi olla ja  etupäässä  edes musiikkia ja samalla keksinkin. Menin Sairaan viereen  ja kysyin....
"Räpsäytä silmäluomiasi kolme kertaa,jos  haluat että huoneeseen  tuotaisiin  radio ja voisit  kuunnella sitä päiväisin"?.
Kesti vain muutaman sekunnin niin Helena räpsäytti silmäluomiaan  kolme  kertaa.
"Tarkistan vielä   sanoin.....räpsäytä silmiäsi  2 kertaa jos haluat että huoneeseesi tuodaan  radio?"
Jälleen hän räpsäytti ja nyt kaksi  kertaa.  Vielä kolmannen kerran kysyin  häneltä että  räpsäytä silmiäsi mutta nyt 4 kertaa, jos haluat että huoneeseesi  tuodaan radio, josta voit kuunella musiikkia  päivisin?"..ja  teki niin. 4 kertaa räpsytti silmäluomiaan.
Niin haettiin heti paikalla  sairaanhoitaja jolle kerrottiin Helenan  toiveesta  radion  saamiseksi ja  hoitaja teki  työtä käskettyä. Tuli  huoneeseen radio  kädessään ,  töpseli seinään  ja heti alkoi kuulua tanssimusiikkia.
Melkein nähtiin miten Helenan  poskille  alkoi tulla  tervettä  väriä. Ja me Markun kanssa pois  lähdettiin.
Noin  3 viikon  päästä  päätimme mennä uudestaan sairasta  tapaamaan ja kauhavalle   taas. sairaalan  vuodeosastolle ja huoneeseen, jossa  Helena oli   viimeksi ollut.
Sama  hämärä huone, säleverhot  melkein kiinni,  petillä makasi sairas, kurkussaan   hengitysletku  ja koneen vaimea tsuuht...tsuuth  ääni vain kuului. Radiota ei näkynyt ja kun asiaa mentiin osastolta kysymään, hoitaja sanoi että lääkäri  oli sen kieltänyt.
"Täyttä  soopaa..hän oli sanonut...ei Helena  mitään  musiikkia  kuule...höpöhöpö...."
¤¤
Helena  eli vielä noin  vuoden verran. Pääsi pois kitumasta.

Ekku Mattila.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti