sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Jännä juttu....

12/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tulin  eilen yöllä kohti  kotiani, kello  03,00, kun mesestä katosi  virta.
Mitäs ny  tuumasin....eihän sakemanni hyyry koskaan. häh??
Aina ne ovat pelanneet. Aina.
Muttei ny.
Niinpä tiestysti....taskulamppu puuttui  ja älypuhelimeni oli jäänyt "vahingossa"  kotiini.
Onneksi pakkasta ei ollut kuin 3 astetta.....ja takakontissa  lämmin hupullinen talvihaalari, ja kengät, paksu myssy  sekä talvihanskat. Ne ylle  ja tuumaamaan mitä teen.
Tie johon auto simahti, oli autio ja tyhjä. 8 kilometriä  päätiestä. Juu.
Mutta ahaa....siinä ihan lähellä oli  hirsinen  lato , 40 luvulta, vanhaa heinää ainakin puoliväliin ja sinne kömmin. Puolen tunnin päästä  unu tuli. Säkkipimeä maailma. Tuumasin että  kun  valoisaa kun tulee, niin tarkemmin autoani  tutkiskelen.
ZzzzZZZzzzZZZzzzz...
Kunnes heräsin. Joku eläin  liikkui varovasti vieressä heinäkasalla, en nähnyt  mikä, mutta tunsin että  joku  se on......kehräämistä kuulin.  Tana jos se  on ilves...taikka muu  sillai vaarallinen...mutta ei.
Kissi  se oli. Se  tassutteli varovasti  rintani  päälle , siinä se etujaloillaan jännästi puristeli ,kissien tapaan ja sitten asettui. Kehrääminen vain kuului.
Tuntui kivan lämpöiselle.
Kului  tunti ja kului kaksi ja tuumasin että jospa menen  meseäni käyntiin  koittamaan. Kissi oli jo mennyt jonnekin, joten tuumasta toimeen.
Fruuuum...fruuum...heti käyntiin. Mikä  kumma sen sammutti ja miksi se käyntiin lähti. Jos  taivaalla  oli silloin yölllä  vaikka uffolaasia  lautaskoneillaan ? Jos se kissi olikin  humanteri ?
Sanokaas te?


Ekku mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti