tiistai 28. helmikuuta 2017

Olarin Puolarmetsän vetoharjoittelu...ampulanssi tuli.

28/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna  1980  harjoittelin  kirjailija/valmentaja  Oskar  Reposen   opastuksella   1981  kesällä   tapahtuvaan   veteraanien ( yli 35 vuotiaitten) EM  kisoihin ja   tosimeiningillä.
Reponen  oli nähnyt  Otaniemen  hallissa  juoksemistani , seuraillut sitä   minulta salaa , kellon  kanssa ja  sitten ehdottanut  minua  osallistumaan tuleviin kisoihin.
"Sinähän kuule  teet ennätyksiä  jo harjoituksissa ,  Reponen sanoi. 1500  metriäkin vedät  minuutin palautuksella   3  kertaa  4,20 ja  400 metriä 5 kertaa  minuutin palautuksella  58 sekuntiin. Sopiiko Ekku että alan valmentamaan sinua ja takaan että tulokset lisää parantuvat. Kun olet valmis niin ikäisesi ovat helisemässä kanssasi  juoksuradalla ja paljon nuoremmatkin katsovat kantapäitäsi   radalla...mitä sanot Ekku ?".
Sanoin että tottakait  ja seuraavana päivänä Reponen toi  minulle  harjoitteluohjelman ja  se oli kuulkaa aika kova. Raskaimmat siinä   olivat ns vedot.    10  kertaa  600  metrinen raskas  mäki , jonka  korkein kohta oli Espoon  Olarin Puolarmetsän sairaalan  kohdalla  noin  25 metriä , ensin puolijuoksua puoliväliin ja loppu niin  kovaa  kun pääsee ja takaisin alamäkeen  kevyttä hölkkää.
Ja heti uudelleen ylös raskasta nousua.  10 kertaa.!!!
!!!.
Muistan aina ja se on myöskin harjoitteluvihossani, miten viimeisessä  nousussa, joka oli siis   kymmenes, jo puolivälissä  rinnettä olin täysin loppu. Viimeisen   50 metriä  hoipertelin sinne/tänne  ja  juuri ja juuri pysyin kävelytiellä. Kun pääsin mäen päälle  rojahdin maahan,ensin polvilleni ja sitten mahalleni ja se oli siinä.  Sykemittarini  näytti  195 , mutta  se  laski kuitenkin jo minuutin aikana  160 ja sitten minuutin päästä  120. Vielä minuutti ja sykkeeni oli   80.
Mitenkä (kö)  näin tarkat tiedot muistan?
Joku huolestunut  autoilija, joka  näki tuupertumiseni soitti tottakait  ampulanssin ja koska  Puolarmetsän sairaala oli melkein siinä  vieressä, niin auto tuli hetkessä. Hoitaja  mittasi sykkeeni ja kun kuuli että harjoittelen  tulevaan EM veteraanien kisoihin ei ollut enää huolestunut. Toivotti  onnea ja menestystä ja näkemiin.
Noh...illalla  soitin Reposelle ja kerroin   harjoitusvetoni  tapahtuman. Hän oli todella iloinen, todella iloinen ja sanoi:
"Noniin  Ekku...nyt  harjoittelet kunnolla...kun vielä sen  jälkeen oksennat, niin  tuloksia  alkaa  tulla..anna mennä vaan....joka toinen  viikko  teet saman harjoituksen.....hieno homma".

Ekku Mattila.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti