keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Uffolaite meinasi ryästää Isäni 1973...

22/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vaikka olen  tämän kertonut ainakin 2 kertaa  blogissani, mutta kun se on niin jännä/tosijuttu että toistan sen taas.
1973  taikka  74  ajelin moottoripyörällä  Hesasta syntymäkotiini Alahärmään  kyläilemaan ja olin perillä aamulla  jo noin  06,00  paikkeilla.
Ja....
Isäni seisoskeli  pihamalla , naamassa mustelmia ja selviä  raapooksia, tukka  sekaisin ja  silmät suurina.  Minä  heti ajattelin että  ohoh....onpas heillä ollut kova  riita. Siinä on kaksi  Härmäläästä ottanut tosissaan  yhteen , vaikka jo vanhempia  ovatkin. Mies ja nainen. Aviopari.
Härmälääset sisupussit.
Noh...isä mua vinkkasi  ja sanoi  duuppash duanneh pelholldeh ( tuuppas  tuanne pellolle ja mä tulin.
Isällä puuttui  tekarit suustaan.
Kun yhteen kohtaan päästiin, suunnilleen  100 metrin  päähän talosta, niin maata isäni osoitti ja alkoi kiireesti  puhelemaan. (nyt "suomennan")
" Eilen illalla  yhdentoista  maissa kävelin  pellolle, kuten mulla tapana on aina kesäisin ollut...(kuselle tottakait)...kun  Karin Olavin talon  kohdalla, joen  päällä...noin  30 metrin korkeudella  huomasin  kummallisen  kirkkaan lentolaitteen...soli sellaanen putkimaasen  näköinen....hitaasti liikkui...joen yläpuolella...vähän   niinku sikaari, mutta palio isompi...ja kun se pysähtyi  meirän rannan kohoralle, niin siitä tupsahti ainaskin kymmenen  sellaasta  kirkasta  valopalloa...ne lähti jokaanen  eri suuntaan....ja mä suuresti  näkymää ihmettelin...sitten en muista muuta kun  että mun pään yläpuolella  oli joku hökötys....ja äkkiä  havaattin suaraan  mun eressä  pienen   kääpiön, jolla oli hopian  värinen  haalari  ja se  suaraan mua johkun kiskomaan..mutta  panin vastaan niin perskeleesti...vaikka soli piäni niin  mua kuitenkin ilmassa  roikutti...hartioista kiskoi..ja  jossakin vaiheessa  olin nousemassa  suaraan ylöskin  taivaalle, mutta vastaan panin...olin ainakin  meeterin korkeudella....ja kyllä  me tapeltiin...sitten  se hökötys lähti  pois samoin se kääpiö eikä enää    muuta näkynyt...olen varma että se    lentolaite  oli Venälääneen    uusi lentokone ja ne meinas mut  vankiksi viärä.....Venälääneen soli...."
¤¤¤
Vaikka koetin vakuuttaa että  lentävä lautanen soli  ja se kääpiö  humanoiri, niin isä ei uskonut..."Venälääneen soli  ja  ne meinas  mut vankita".
Kun tarkemmin sitä pellon kohtaa siinä katselin, niin ainakin  kymmenen metrin, jossei  enemmänkin alalta oli peltoa myllätty...siinä kohtaa  oli taisteltu  tosissaan....ja kaiken huippuna pellosta  löytyi isäni tekohampaat , sekä  rikkimenneet   silmälasit.
Mitähän ne isästä  halus?  
Häh?

Ekku Mattila.


2 kommenttia:

  1. Ensinnäkin anteeksi kun naurattaa "taistelukohtaus" :D
    Toiseksi, en osaa vastata kysymykseesi mitä ovat isästäsi halunneet, ehkä oli olemassa jonkinlainen sopimus sielutasolla, jossa on hän lupautunut tähän tapaamiseen.
    Siinäpä ovat olleet ihmeissään, kun maapallon poika laittaa oikein kunnolla hanttiin. Missähän kunnossa se toinen kaveri on mahtanut olla kun oli alukseensa päässyt takaisin? Hopeinen haalari saumoistaan ratkenneena ja pienet kasvot verillä todennut, että "viimeinen kerta jätkät kun tuonne menen turpaani saamaan!"
    Aika jännä, että kaikesta erikoisuuksista huolimatta isäsi oli ajatellut asialla olevan veli venäläisen.
    Olikohan tämä ainutkertainen kokemus vai tulivatko uudestaan tapaamiseen?

    VastaaPoista
  2. isäni oli oikeassa.venäläisiä...ja taas tuli niille turpiin!hyvä näin.

    VastaaPoista