sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Äyräpää 1944....Isäni kertomana...

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Sota-asioita  vähän  lisää...


Isäni joka oli sodassa  3,6  vuotta  haavoittui sen aikana kolme kertaa.
Yksi latumiina , yksi tienvarsipommi, joka oli kuulemma "huono"  puun kylkeen asetettu ja kolmas tykistökeskityksessä saatu. Oli sotavammasairaalassa Tilkassa  kahteen otteeseen , yhteensä 3,5 kuukautta  ja taas  rintamalle.
Sirpaleet liikkuivat  hänen kehossaan   vuosikymmeniä  ja se viimeinen  tuli  ulos poskesta  vuonna  1973. "Luulin että se on  joku  rupi"  isäni sanoi.....hyvä kun tuli pois..".
"Yks asia on  vaivannut mieltäni  kauvaa.....kertoi isä   1966.....se tapahtui   Äyräpäässä , Kesäkuussa 1944.jolloin  etenin  tiedustelijana .....iltayöstä  .....hiivin   kahden suuren irtolohkareen  välistä....onneksi tuuli  suoraan edestä   ja haistoin mahorkan hajun...viittasin  ryhmälleni pysähtymiskäskyn...konepistoolini valmiina  tulittamaan...kun suoraan  edessäni  havaitsin   vihollissotilaan....aseensa  suoraan minua kohden osoittaen.....ammuin  heti......sarjan..."
"Muistan aina  hänen ilmeensä...kertoi isäni....kun hän vajosi maahan....niissä oli  suurta hämmästystä...ei pelkoa....vaan hämmästystä....nuori mies.....ja hän kuoli.."
Onneksi   vihollisia ei ollut  paljon ja pääsimme  pois tilanteesta , kertoi isäni....mutta aina muistan sen  nuoren sotilaan ja hänen  ilmeensä.
Hämmästyneen ilmeensä.


Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti