maanantai 20. maaliskuuta 2017

Eka-autoni oli Volga...mutta älkää tätä kaikille kertoko..

20/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1964  ajoin  ajokortin  , keväällä   ja  Juhannuksena  ostin  naapurini Syrjäsen Matilta  venälääsen Volgan.
1000 markkaa se maksoi, vuodelta  1957, kolme  rattivaihdetta, auton paino  1600  kiloa. Siinoli  nesteellä  toimiva  jousitus/iskarit  ja ne oli  samasta  säiliöstä....joten ongelmia saattoi tulla........ja niitä tuli.
Tulin kerran  perunannostoaikaan  asioiltani   , ajoin pihaani ja kun  koetin jarruttaa , niin  poljin meni pohjaan  saakka. Jännä kurnutus vain kuului. Volgan  käsijarru oli  vähä kuten  rautainen sateenvarjon kahva ja sen alaosassa  oli sellaisia  lovia. Päässä  kahva  josta piti vetää niinmaan perskeleesti
naama punaisena...
ennenkuin jotakin tapahtui  ja yleensä se   ei toiminut. Vaikka koetin kiskoa sitä käsijarrujuttua ja samalla painoin naama irveessä  velttoa jarrupoljinta, niin vauhti vaan  kiihtyi. Tupamme  piha vietää  viistosti  jokirantaa  kohden  ja se on noin 140 metrin päässä.
Silloin oli  just  perunannosto menneillään ja mä siihen sekaan  isolla jarruttomalla  Volgallani. Äitee  ja isä sekä muut pellolla olevat  hyppivät sinne/tänne  turvaan .Onneksi ehtivät. Pääsin, taikka  jouduin  noin puoliväliin  joenrantaa ja siinä oli  onneksi  syynä  se pehmeä perunapelto ja osaksi  vielä  ehjiä perunapenkkejä. Ne jarrutti jossakin määrin. muuten olisin  molskahtanut Lapuan   jokeen.....
Arvakkaapas kuka nauroi eniten??
Niinpä.....minähän se. Se tapahtuma tuntui niin hupaiselta, ainakin omasta  mielestäni, että meinasin nauruun  tukehtua. Mattilan Matti    Forsson traktorillaan  Volgani  pellosta  kiskoi. Siinä oli  tullut reikä, siihen hydraylitankkiin, josta  se neste oli vuotanut  pois. Tikku siihen ja  sillä  se korjattiin.........
Juu-uu......niitä Wanhoja  aikoja.


Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti