keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kaksi viikkoa hirsimökissä.....kitaransoittoa opettelin.

22/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


1971 kävelin  Helsingin Kalliossa  "kolmatta linjaa takaasin"...kerran....kun näin yhden musiikkiliikkeen ikkunassa  kitaran  ja mä sisälle menin.
Siellä oli...:
Hieno käytetty Landola joka maksoi 150 markkaa. Uutena  se olisi ollut  600 markkaa.
Ja kaupat tein.
Ja   eikun soittelemaan.....mutta  pahus....Vaikka haitaria olinkin jo   soittanut  vuodesta  1960 , niin  kitaralla soittaminen oli  ihan erilaista.....voi..voi....sormeni eivät meinanneet oikein taipua  kielille..ei millään....ja siinä  koko kevään  opettelin....Huhtikuun ja Toukokuuta...mutta ei...
Koska asuin kerrostalossa ja naapureita joka puolella ajattelin mennä  rauhallisempaan paikkaan  ja otin Järvenpään  leirintä-alueen opaskirjasen   ja sinne soitin.....Vanhankylänniemen  numeroon ja kahdeksi viikoksi mökin varasin..
Heti  seuraavana  iltana  jo kitarallani  hirsimökissä  opettelin. Vannoin etten ennen täältä mene pois  ennenkuin osaan soittaa edes jonkun kipaleen....ja niinhän siinä kävi.....ensin opin oiii muuistaaatkoo emmaaan.....sitten  kitaroi soi..kitara  soi niin hiliaaaah....Eino Gröönin  tumma kuin meri..vai oliko  se Rahkosen Olavin...ja  yhtäkkiä  pystyin soittamaan  muitakin mitkä  olin ratiossa kuullut.
Oli se hieno tunne.
Niin se aika  kului  rattoisasti Tuusulan järven rannalla  hirsimökissä , kaksi viikkoa  meni ja mä takaisin Hesaan  palajin sorrentoon...Annikki  Tähteä  mukaellen.
Kitara on paree kun haitari.  Sillä saa  tunnelmaisempaa  musiikkia ...kuunnelkaapa vaikka  Topi  Sorsakosken  "kitaraaaa  soiiiiii...kitaraaa... soi...niin hiljaa..".
Vai mitä?

Ekku Mattila.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti