maanantai 6. maaliskuuta 2017

Sen selekäsaunan aina muistan.

6/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Suksista  puheenollen.


Kun olin noin 10 vuotias, sanoin äiteelle,että haluan  uuret sukset ja äitee sanoi ettet saa.
Edelleen intin  että ne on huanot ne vanhat , mutta äitee siihen että ei oo..ne on hyvät viälä....................kyllä niillä  päriäät.
Ja voi että mua  itutti.
Kului pari/kolme päivää ja mulla sytytti. Lähärin  Kärmesmäelle laskettelemaan ns ketkut  mielessä ja tunnin päästä takaisin kotiini tulin. Hiljaa   hiippailin sukset  kainalossa  talomme  mettänpuoleiseen kohtaan, jossa oli muutama omenapuu ja  kivijalassa  sellaiset kissinluukut. Siis oikein mainio kohta  saattaa  juonitteluni päätökseen.
Työnsin ensin toisen suksen kissinluukkuun noin  puoliväliin , hypin  suksen päällä  kunnes se katkesi ja toiselle sukselle  tein saman manooverin. Rits/rats  kuului
Rits/rats.
Tämän jälkeen  kiersin   talomme etupihalle ,johon katkenneet  sukseni jätin  ja kovaa vauhtia  vanhemmilleni  tapahtunutta  kertomaan...."saatana...sanoin...Kärmesmäellä  katkaisin  kummakkin sukset...ne meni  poikki kummakkin....poikki  meni...meni".
Muistan yhä  miten  silmissäni alkoi pyörimään  kattoa, ikkunaa, muuria  , räsymattoa ja kattolamppua. Seinäkkin  vilaji edestaakaisin.  Tätä  jatkui ainakin  10 sekunttia ja tukkaani koski  niin vietävästi.....ja äiteeni huusi....
"Näin miten hypit niiren suksiesi  päällä....tahallasi  ne  katkaasit...tuaasta saat  ja tuaasta...tuaasta  ja tuaasta....".
Arvakkaapas tekikö kipiää? Tukastani mua retuutti.


Ekku  Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti