tiistai 21. maaliskuuta 2017

Suolakurkut pelastivat maratonjuoksuni.

21/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


"Heiii....kuulin korvissani huudon...heiiiiiii....ota äkkiä pari suolakurkkua...ne auttaa sun juoksuasi........"
Oli 2004 , 21/8. Lauantaina  kello noin 14,00.Paikka  Helsinki , 12 km matkaa  Olyyyyympiastadionille.....  ja takana  noin 30km   maratoninjuoksua.  Mun jalat olivat "kuolleet".Polvista alaspäin  tuntoa ei ollut, ne oli ihan vetelät ja juuri ja juuri pystyin   jollakin lailla kävelemään.  Tuumasin että se on tässä nyt...tanavieköön joudun maratonin  keskeyttämään...en pääse maaliin  saakka....harmi...todella harmi..
Ja kurkku turpaan ja sen söin.
Toisen  perään ja voi miten hyvää ne oli. Muutamassa  minuutissa  sain jalkani taas kuntoon. Niihin  tullahti  voimalataus  Dusaselpatterimainoksen lailla . Ihmeekseni   huomasin mahanalustani olevan jalkoja täynnä. Ne vilisivät  kuin tuulimyllyn siivet , suih suih vaan kuului  ja jopa  matka alkoi  jälleen maistua. Sain kiinni selkä  minuun päin juokseva maratoonareita  kymmenittäin, jossei enemmänkin ja kun maali tuli olisin melkein toisen   maratonin juossut.
Melkein...
Suolavajaus elimistössä ei ole leikin asia. Se syntyy salakavalasti ja voimat katoaa, niinkuin   mulla.
Silloin  auttaa vain suolakurkkujen popsiminen.
Ja maaliin tulin  55  ikäsarjassani  (olin silloin  58)  236....des. Juoksijoita  kaikkiaan 3800, joista noin  350 keskeytti.
Näin.


Ekku Mattila.