7/10-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Syntymäkotini sijaitsee Lapuan joen rannalta noin 250 meeterin päässä. Laiturimme vastapäätä, suunnilleen 100 metriä Mattilan sillan suuntaan oli siihen aikaan (1958) uimaranta , jossa oli mukava uida. Ja niinpä me yks kaunis kesä sinne soudimme meirän venheellä. Se oli tasapohjainen paatiksi sitä kutsuimme ja juuri piti pinnalla muutaman kollin, juu.
Molin 12 vanaha , kasvamassa kovaksi kolliksi ja sen piti myös näyttää. Sillä uimarannalla oli muitakin uimassa.Puolituttuja Voltista , poliisi Kallion poika, Puronvarsi, Kujasen Heino tietysti, Laitalan Sauli, sekä likkojakin tottakait.
Nimittäin....Laiturin Arja, Perälän Leena,Mattilan Annikki ja Siekkisen likka, jonka nimeä en nyt muista. Siihen joukkon siis menimme. Kesken kaiken minulle tuli mieleeni näyttää likoille miten Mattilan Emppu sukeltaa ja sentakia tein seuraavan offensiifin. Menin joen töyräästä noin 10 metrin päähän, sellaiselle mäentörmäntapaiselle ja siitä ajattelin ottaa kunnon vauhdin ja komiasti sukeltaa likkojen nähden Lapuan jokeen.
Ensin varmistin rykimällä ,että likat varmasti katsoivat mitä olen tekemässä ja.....ja...jumalatoonta haipakkaa ryntäsin joen törmälle, siitä ponnistin komiassa kaaressa.....suoraan katiskaan. Räts.
Se katiska oli jäänyt sinne jokeen ilmeisesti vahingossa , ollut siellä piilossa vedenpinnan alla, ruosteinen kun mikä ja minä suoraan sen päälle rojahdin.
Voi elevetti kun mua hävetti. Naama punaisena räpelsin katiskaraadon ohitte, vasemmalle ja puolisalaa kompuroin katasrofipaikalta pois. Salaa toivoin ettei likat mun lankeemustani nähäneet.
Illalla menin Voltin apteekkiin.Ostin sieltä basimysiinivoidetta, sellaisessa putkilossa ja sitä sitten levittelin rinnassani/mahassani/jaloissani oleviin raapooksiin. Ne jäliet olivat kuin suuren kissin raapimisjäljiltä. Monta viikkoa kului ennenkuin raapoomisjäljet lähtivät. Ja basimysiiniä useampi putkilo. Henkiset arvet (heheheh) ovat yhä jäljellä.
Terveisiä Alahärmän likoille.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Syntymäkotini sijaitsee Lapuan joen rannalta noin 250 meeterin päässä. Laiturimme vastapäätä, suunnilleen 100 metriä Mattilan sillan suuntaan oli siihen aikaan (1958) uimaranta , jossa oli mukava uida. Ja niinpä me yks kaunis kesä sinne soudimme meirän venheellä. Se oli tasapohjainen paatiksi sitä kutsuimme ja juuri piti pinnalla muutaman kollin, juu.
Molin 12 vanaha , kasvamassa kovaksi kolliksi ja sen piti myös näyttää. Sillä uimarannalla oli muitakin uimassa.Puolituttuja Voltista , poliisi Kallion poika, Puronvarsi, Kujasen Heino tietysti, Laitalan Sauli, sekä likkojakin tottakait.
Nimittäin....Laiturin Arja, Perälän Leena,Mattilan Annikki ja Siekkisen likka, jonka nimeä en nyt muista. Siihen joukkon siis menimme. Kesken kaiken minulle tuli mieleeni näyttää likoille miten Mattilan Emppu sukeltaa ja sentakia tein seuraavan offensiifin. Menin joen töyräästä noin 10 metrin päähän, sellaiselle mäentörmäntapaiselle ja siitä ajattelin ottaa kunnon vauhdin ja komiasti sukeltaa likkojen nähden Lapuan jokeen.
Ensin varmistin rykimällä ,että likat varmasti katsoivat mitä olen tekemässä ja.....ja...jumalatoonta haipakkaa ryntäsin joen törmälle, siitä ponnistin komiassa kaaressa.....suoraan katiskaan. Räts.
Se katiska oli jäänyt sinne jokeen ilmeisesti vahingossa , ollut siellä piilossa vedenpinnan alla, ruosteinen kun mikä ja minä suoraan sen päälle rojahdin.
Voi elevetti kun mua hävetti. Naama punaisena räpelsin katiskaraadon ohitte, vasemmalle ja puolisalaa kompuroin katasrofipaikalta pois. Salaa toivoin ettei likat mun lankeemustani nähäneet.
Illalla menin Voltin apteekkiin.Ostin sieltä basimysiinivoidetta, sellaisessa putkilossa ja sitä sitten levittelin rinnassani/mahassani/jaloissani oleviin raapooksiin. Ne jäliet olivat kuin suuren kissin raapimisjäljiltä. Monta viikkoa kului ennenkuin raapoomisjäljet lähtivät. Ja basimysiiniä useampi putkilo. Henkiset arvet (heheheh) ovat yhä jäljellä.
Terveisiä Alahärmän likoille.
Ekku Mattila.
