4/11-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avaan hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selaan sen sivuja,
ja minä kuulen,
ja minä näen:
Espanjan,
talon Batanan,
auringossa Guinean,
keskellä päivä ja tasaajaa,
tiilimurskana maahan sortuu.
Uudelleen toistan tään,
rannalla Bruneinijoen,
on Omar Ali Saifuddi,
tulessa palaa,
laukaukset ne Mainilan syynä.
Keskeltä taipuu,
Ponte Di Rialto,
Venetsian vanha silta.
Yavnessa on aurinko,
voima Israelin,
lähellä Aviv-Jaffaa,
sota sen hävittää.
Tää kullalla silattu,
Shwe Dagon,
Dangoonissa koti,
näkyy mustaa savua,
eikä mitään jää jäljelle.
Järistys kaataa patsaan,
Cerro San Cristobalilla,
Chilen oma.
Uudelleen meri vie,
yksiyhdeksänseitsemänyksi,
vesi voittaa Zeelandin.
Veden alta näkyy,
Zaanse Schans Zaadijkissan myllyt,
tsunami on syyllinen.
Talonne varastaa,
valloittajat vieraat,
Grand Bahaman saarilla,
New Providences mukana.
Suuri aukko muodostuu,
kukkuloihin Arbelanin,
lähellä Kinneretiä,
asumattomaksi jää paikka.
Maanjäristys tuhoaa,
portin Topkapi ja Serainin,
Istanbulissa suruaika.
Uudelleen häviää,
kaupunki Santorinin,
helmi Kykladien.
Sodan äänet kuuluu,
Timurista,
tarkemmin Samarganin Sir Dorin.
Pato sortuu,
Sambiassa,
vesissä Karibian.
Tuli polttaa,
taidetalon,
Frank Lioyd Wrigtinin,
keskellä Dallasia.
Siltanne sortuu,
Soul ja Pusani,
Etelä ja Korea,
sodat äänet kuuluu.
Lahdessa vesi kuohuu,
pato on Afsluidijkin,
patonne on murtumassa,
Zuidersia on lähellä.
Tuli polttaa Kemin kirkon,
yksikahdeksankaksiseitsemän,
mustaa savua alttarilla.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avaan hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selaan sen sivuja,
ja minä kuulen,
ja minä näen:
Espanjan,
talon Batanan,
auringossa Guinean,
keskellä päivä ja tasaajaa,
tiilimurskana maahan sortuu.
Uudelleen toistan tään,
rannalla Bruneinijoen,
on Omar Ali Saifuddi,
tulessa palaa,
laukaukset ne Mainilan syynä.
Keskeltä taipuu,
Ponte Di Rialto,
Venetsian vanha silta.
Yavnessa on aurinko,
voima Israelin,
lähellä Aviv-Jaffaa,
sota sen hävittää.
Tää kullalla silattu,
Shwe Dagon,
Dangoonissa koti,
näkyy mustaa savua,
eikä mitään jää jäljelle.
Järistys kaataa patsaan,
Cerro San Cristobalilla,
Chilen oma.
Uudelleen meri vie,
yksiyhdeksänseitsemänyksi,
vesi voittaa Zeelandin.
Veden alta näkyy,
Zaanse Schans Zaadijkissan myllyt,
tsunami on syyllinen.
Talonne varastaa,
valloittajat vieraat,
Grand Bahaman saarilla,
New Providences mukana.
Suuri aukko muodostuu,
kukkuloihin Arbelanin,
lähellä Kinneretiä,
asumattomaksi jää paikka.
Maanjäristys tuhoaa,
portin Topkapi ja Serainin,
Istanbulissa suruaika.
Uudelleen häviää,
kaupunki Santorinin,
helmi Kykladien.
Sodan äänet kuuluu,
Timurista,
tarkemmin Samarganin Sir Dorin.
Pato sortuu,
Sambiassa,
vesissä Karibian.
Tuli polttaa,
taidetalon,
Frank Lioyd Wrigtinin,
keskellä Dallasia.
Siltanne sortuu,
Soul ja Pusani,
Etelä ja Korea,
sodat äänet kuuluu.
Lahdessa vesi kuohuu,
pato on Afsluidijkin,
patonne on murtumassa,
Zuidersia on lähellä.
Tuli polttaa Kemin kirkon,
yksikahdeksankaksiseitsemän,
mustaa savua alttarilla.
Ekku Mattila.
