22/2-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muistan selvästi, miten naapurini (sanotaan häntä vaikka Toivoksi) joka ikinen Sunnuntai tuli Alahärmän syntymäkotiini Isäni kanssa turisemaan. Vuosi oli 1950.
Topi saapui aina kirkonmenon jälkeen, noin kello 10,30 suunnilleen , istui hellan vieressä olevalle puutuolille ,poltti työmiestupakin ja jutteli Vänö isäni kanssa. Urheilusta enimmäkseen.
Noin tunnin päästä hän asteli ovea kohden, sanoi hyvästi nyt taas, tuun enssunnuntaina uurelleen , mutta minäpä siihen kirkkaalla 4 vuotiaan äänellä vastasin:
"Ei Toivo enää tuu meille....Toivo kuolee....et tuu enää meille".
Muistan yhä hänen hämmästyneen ilmeensä . Äitini sanoi että Eero se vaan höpäjää...se on ollut hiljakkoin kovassa kuumeessa....Eero se vaan höpäjää".
Niin Toivo lähti.Samoin lähti melkein mun tukkani, sillä äitee siitä rajusti molemmin kävin repimään...kiukusta huusi, repi taas ja kiukusta huusi...mitä sä tuollaista meet Topille sanomaan...ja uudelleen mun hiuksistani repi. ...auuuts.
Kyllä teki todella kipiää. Päänahkaani poltti muutaman päivän sen muistan kun eilisen .
Ja niin kului muutama päivä ....tuli Torstai..tuli Perjantai ja niin myös Lauantaikin. Sunnuntaikin saapui ja senjälkeen taas Maanantai........päivät kului pääksytysten kuten niillä tapana on.......................................mutta Topia ei enää meillä näkynyt. Hän oli kuollut seuraavan viikon Lauantaina. Päänahkanikin oli jo melkein tervehtynyt. Mitä nyt pieniä laikkukohtia hiusteni lomassa...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muistan selvästi, miten naapurini (sanotaan häntä vaikka Toivoksi) joka ikinen Sunnuntai tuli Alahärmän syntymäkotiini Isäni kanssa turisemaan. Vuosi oli 1950.
Topi saapui aina kirkonmenon jälkeen, noin kello 10,30 suunnilleen , istui hellan vieressä olevalle puutuolille ,poltti työmiestupakin ja jutteli Vänö isäni kanssa. Urheilusta enimmäkseen.
Noin tunnin päästä hän asteli ovea kohden, sanoi hyvästi nyt taas, tuun enssunnuntaina uurelleen , mutta minäpä siihen kirkkaalla 4 vuotiaan äänellä vastasin:
"Ei Toivo enää tuu meille....Toivo kuolee....et tuu enää meille".
Muistan yhä hänen hämmästyneen ilmeensä . Äitini sanoi että Eero se vaan höpäjää...se on ollut hiljakkoin kovassa kuumeessa....Eero se vaan höpäjää".
Niin Toivo lähti.Samoin lähti melkein mun tukkani, sillä äitee siitä rajusti molemmin kävin repimään...kiukusta huusi, repi taas ja kiukusta huusi...mitä sä tuollaista meet Topille sanomaan...ja uudelleen mun hiuksistani repi. ...auuuts.
Kyllä teki todella kipiää. Päänahkaani poltti muutaman päivän sen muistan kun eilisen .
Ja niin kului muutama päivä ....tuli Torstai..tuli Perjantai ja niin myös Lauantaikin. Sunnuntaikin saapui ja senjälkeen taas Maanantai........päivät kului pääksytysten kuten niillä tapana on.......................................mutta Topia ei enää meillä näkynyt. Hän oli kuollut seuraavan viikon Lauantaina. Päänahkanikin oli jo melkein tervehtynyt. Mitä nyt pieniä laikkukohtia hiusteni lomassa...
Ekku Mattila.
