12/2-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Unohdin kirjoittaa yhdestä Haaparannan kauppareissusta, Ruattin puolelle, koska se oli yhdelle pilalle lellitylle 3 vuotiaalle varmasti järisyttävä kokemus.
Olin näet kaupassa ostamassa nuuskaa (nohnoh) yhdelle tutulleni ,seisoskelin kassajonossa ja edessäni oli nainen jä hänen jälkikasvunsa. Sanotaan häntä vaikka Birgitiaksi, meinaan sitä kersaa.
Birgit oli rätyyneen kersa.Koko ajan kiukutteli ja vonkuili, haistatteli äitänsä ja siinä sivussa myöskin meitä ns sivullisia, potki lattiaa, sekä muka vahingossa yhtä vanhaa ruattalaasta herrasmiestäkin kintuun. Äitinä ei saanut kersaansa millään kuriin, vaikka kuinka yritti, mutta minäpoika sain.
Kun Birgitta sillai sopivasti tuli mun eteen ja äksyili/naamaansa väänteli/kiukusta kiemurteli...........niin minä..: kumarruin kersan naaman tasalle ja avasin suuni sillai ammosen ammolleen...uskokaa nyt, että kersa kerralla hiljeni.Melkein kiipesi kiljuen äitinsä syliin ja huusi kimakasti kauhusta. Niinpä siinä ei mikään auttanut, vaan kalapeaa kersaa vietiin kovaa kyyttiä nuuskakaupan ovesta ulos ja kovaa kiljuntaa yhä kuului pihalta.
Jaa että mitä tein?
Ensinnä mun tukkani harotti sinne/tänne/sikinsokin. Naamallani oli aurinkoklasit ja päässäni musta villamyssy. Näiden olemusten lisäksi , kun suuni avasin ammolleen, paljastui alaleukani jossa on enää tasan viisi hammasta ja nekkin ihan takana sillai piilossa.
Ittekin tein saman tempun peilin edessä, kun pääsin majapaikkaani ja voi jumanlavita sitä näkyä!
HUH!.....Ei mikään ihme kun se pilalle lellitty räkivä kersa säikähti. Melkein lyön vetoa muutamasta Kruunusta, että se ipana muistaa sen tapahtuman koko loppuikänsä.
Heh.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Unohdin kirjoittaa yhdestä Haaparannan kauppareissusta, Ruattin puolelle, koska se oli yhdelle pilalle lellitylle 3 vuotiaalle varmasti järisyttävä kokemus.
Olin näet kaupassa ostamassa nuuskaa (nohnoh) yhdelle tutulleni ,seisoskelin kassajonossa ja edessäni oli nainen jä hänen jälkikasvunsa. Sanotaan häntä vaikka Birgitiaksi, meinaan sitä kersaa.
Birgit oli rätyyneen kersa.Koko ajan kiukutteli ja vonkuili, haistatteli äitänsä ja siinä sivussa myöskin meitä ns sivullisia, potki lattiaa, sekä muka vahingossa yhtä vanhaa ruattalaasta herrasmiestäkin kintuun. Äitinä ei saanut kersaansa millään kuriin, vaikka kuinka yritti, mutta minäpoika sain.
Kun Birgitta sillai sopivasti tuli mun eteen ja äksyili/naamaansa väänteli/kiukusta kiemurteli...........niin minä..: kumarruin kersan naaman tasalle ja avasin suuni sillai ammosen ammolleen...uskokaa nyt, että kersa kerralla hiljeni.Melkein kiipesi kiljuen äitinsä syliin ja huusi kimakasti kauhusta. Niinpä siinä ei mikään auttanut, vaan kalapeaa kersaa vietiin kovaa kyyttiä nuuskakaupan ovesta ulos ja kovaa kiljuntaa yhä kuului pihalta.
Jaa että mitä tein?
Ensinnä mun tukkani harotti sinne/tänne/sikinsokin. Naamallani oli aurinkoklasit ja päässäni musta villamyssy. Näiden olemusten lisäksi , kun suuni avasin ammolleen, paljastui alaleukani jossa on enää tasan viisi hammasta ja nekkin ihan takana sillai piilossa.
Ittekin tein saman tempun peilin edessä, kun pääsin majapaikkaani ja voi jumanlavita sitä näkyä!
HUH!.....Ei mikään ihme kun se pilalle lellitty räkivä kersa säikähti. Melkein lyön vetoa muutamasta Kruunusta, että se ipana muistaa sen tapahtuman koko loppuikänsä.
Heh.
Ekku Mattila.
