perjantai 27. huhtikuuta 2018

Aika surkuhupaisa tilanne se oli...oli..oli.

27/4-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Päiväkirjani  sen kertoo.....taikka  tämänkin   tositarinan:
Siis:
1966  lopussa  asuin Oulussa  ja  tuumasin että jospa  muutan ns työn perässä  Helesinhiin ja  niin tein.  Koska  siihen (kin) aikaan  sieltä oli  vaikea saada asuntoa , äiteeni    sanoi mulle että  sulla olisi asunto  veljensä asunnolla, sillai väliaikaisesti, niin kauan  kun saan  asunnon.....ja  mä hyppäsin junaan yksi sininen matkalaukku  käressäni....ja kas kas  yks päivä  27/4-1967 löysin itseni  seisomasta  keskellä  Hesan rautatieasemahallia.
Kioskista  soitin  äiteeni veljelle( joka  ei  tiennyt  äiteeni soittamisesta/sopimisesta   yhtään mitään)  että ny oon täällä että  tuukko hakemaan  ja  hän sanoi että  häh??  häh?? häh?? ....ja  ei mennyt kun  15 minuuttia  kun Aarne-eno   asemahalliin  tupsahti.  Muistan ikäni  hänen ilmeensä. Siinä oli  selvää  lievää  paheksuntaa/itutustakin  mukana  ja  miten  hän seisoi paikallaan mun edessäni  ainakin  minuutin/kaks. Melkein "kuulin" hänen sanovan että  painus  poika  elevettiin siitä seisoskelemasta.Takaisin  Ouluun taikka  vaikka Härmäänkin, mutta tänne et  aatana  kyllä tuu. Niin  siinä  kului  kolmaskin  minuutti  ja  piiiitkiiin hampain  enoni  sanoi  ääni käheänä , että  nooh....tuotah nooh....tuus sitten  siitä.Menhän.
Raitsikka  kolme teehen me  astuttiin , suuntana  Aleksis-Kivenkatu  5-7  B  63.  Yhyreksäs  kerros.Ihan  Brahenpuiston  vieressä  ja  parvekkeelta näkyi  keväinen  Linnanmäki. Enoni asunnossa  asuskelin  3 kuukautta ja  sitten sain  oman asunnon, joka on  aivan eri juttu, taikka kertomus.
Näin.

Ekku Mattila.