tiistai 19. marraskuuta 2019

Kuolin Krimin sodassa 1855.......

19/11-2019.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tuumasin  tälläkertaa  mennä  vähän  "kauemmaksi"  elettyihin  entisiin  elämiini ja  ensiksi  aloitan  Alahärmän syntymäkodistani  Knuuttilanraitilta. Muistan    kun olin   4  ikäinen ja menin kesällä  pellolla  olevan  entisen kaivon luokse , jonka  päällä  oleva  puinen kansi  oli    unohdettu pois  ja  tottakait  kaivon reunalta  alas  veteen kurkkimaan.
Yhä  muistan ja  sanoinkin  vanhemmilleni , että  kaivosta  kurkki  kiharapäinen  enkeli , vaikka  vedenpinnan kuvajainen  olinkin itse minä. Minulla oli  aina kouluunmenoon saakka  olkapäilleni  ulottuva  kihara  tukka ja siksi luulin  kaivosta  katsovan  enkelin. Jokainen  naapuri  kutsui minua  muutenkin enkeliksi.
Onneksi  systerini  , joka oli  minua    5  vuotta  vanhempi  huomasi  kaivoon kurkkimiseni  ja  kävi  äkkiä  hakemaan minut  pois. Jos  ja jos.......juu....sinne  olisin  kenties   pudonnut   ja  tulevan aikamatkaajan   tie  olisi  kerralla  loppunut.  Senverran  vanhempani  tapahtumasta   säikähtivät , että    Karin Olavi  kävi  ajamassa  kaivoon  hiekkaa  niin paljon ,että  se täyttyi.
¤¤¤
Ja  niin alkoi Voltin  kansakoulu  ,  1953  ja  huomasin  seisovani  koulun  ns  juhlasalissa  muiden  mäläkkien  kanssa , pitkässä  jonossa  ja  opettaja  meidän nimiä  kyselemään.....ja  mun   eteeni  tuli  sekä nimeäni  tiedusteli. Jo silloin  olin niin  kova "miäs"  etten  millään  nimeäni  julki  tuonut   ja  naapurini  Kalliokosken  Urpo  sen sitten sanoikin..." se  on   Väinön ja  Martan poika".
¤¤¤
Sitten hypätään  vähän kauemmaksi , Järvenpään  Ohkolan kylään , jossa  synnyin  1840  rikkaan  talon  ainoana  poikana. Vuonna  1974  löysin sattumalta  syntymäpaikkani , mutta    rakennukset olivat  tietysti  jo  hävinneet. Taloon  vievä koivukujakin  oli  poissa  , ja  sepänpaja pienen puron  varrella  .  Vain  kivijalat  olivat  jääneet. Pellolla  oli    nainen, jolta  kyselemään , että missä on  se   entinen puro ja  hän sanoi  vanhempien  ihmisten  kertoneen     että se on  täytetty  aikoja  sitten.
Voi että minun teki mieleni  udella  enemmänkin paikan historiasta , mutta  niin  siinä  on käynyt  etten ole  ehtinyt.
Sitten    Krimin sotaan , joka käytiin  1853-1856. Siihen aikaan  nuoria  poikia  otettiin  tykinpurtsareiksi  sotiin. Olinhan siellä  minäkin. Muistan  miten  yhden  kovan taistelun  aikana  sain jonkunlaisen  sirpaleen   vasempaan  reiteeni, ihan  vatsan  alareunaan. Muutamassa  minuutissa  kuolin  verenhukkaan. Sinne  haudattiin  Ohkolan  nuoriherra. Läheltä  Järvenpään  Wärtsilää. Tuli
R.I.P.  ja piste.

Ekku  Mattila.