torstai 2. tammikuuta 2020

Vaikka vannoen käsi Raamatulla.

2/1-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vaikka  olenkin  tämän   tositarinani  kirjoittaut plogiini  noin  5  vuotta sitten, mutta koska  se on (oli)  niin  jännä  tapahtuma  vuonna  1973 , niin uudistan sen.

Toukokuussa ,  18 päivä  , aamulla  kello  09 ,00  , 1973 olin  matkalla  moottoripyörälläni  kohden  Mikkelin  leirintäaluetta , noin  50 km päässä  kohteestani, kun  alkoi tavaton lumi/räntäsade. Kevät  oli silloin  muutenkin  myöhässä , kylmää sekä kosteaa , eikä minulla ollut  ylläni kunnollisia  suojavaatteita  , farkut ,  kesäsukat, sininen  ohut  paita, nahkatakki/hanskat, kypärä sentään   ja  puolikengät. Muutaman kilometrin  ajettuani  huomasin  olevani  aivan jäässä. Tärisin kuin horkassa , molemmat  jalkani alkoivat  puutua , enkä kunnolla  tuntoa  niissä  tuntenut. Näin  vasemmalla puolellani  tietä puukasan  ja  ajattelin  ajaa  sinne , sekä  laittaa  tulen lämmittääkseni itseäni,  sinne kaarsin varovasti, mutta  tunnottomien  jalkojeni takia  en  onnistunut  pysähtymään, vaan jouduin nousemaan uudelleen  tielle ja jatkamaan matkaa Mikkeliä kohden.
Tiesin etten pitkään  pysty  olemaan enää tiellä , vaan ojaanajo  olisi  pian edessä  , kun  oikealla  puolella  tietä  näin   pienen  harmaan  mökin  jonka  vieressä  pieni  aitta/lato  ja  tajusin sen olevan  viimeinen  mahdollisuuteni  ja  varovasti  ajoin  pihaan.
Olin niin jäässä  etten  pystynyt  nousemaan  moottoripyöräni päältä , vaan  jouduin nojaamaan  aitan  seinää vasten  ja  toivoin  mökin asukkaiden  auttavan  minua  hädässä.
Noin minuutin kuluttua  mökin ovi  aukesi.  Portailla  seisoi  hilkkuhiuksinen mummu ,  noin  80  ikäinen  ja  hänen  vierelleen  tuli  samanikäinen  mies  jotka  yhteisvoimin  melkein   kantoivat  minut  mökin  sisälle.
Tupa oli  ihanan  lämmin , pieni eteinen ,  tupa ja  pieni  kammari , tuvassa  oli  pystymuuri  lämpöä antamassa , kammarin  oven edessä  pieni  hella  jossa  oli  tuli  päällä  ja  hellan  levyllä  emalinen  pesuvati  täynnä lämmintä vettä.
Mummo   veti jalastani  läpimärät  kenkäni , yltäni nahkatakkini ,  sukkani  jalasta , sekä  litisen  märät  nahkahansikkaani  sekä laittoi ne  hellan  edessä  olevalle  tuolille  kuivumaan ,  jäätyneet  jalkani  lämpöiseen pesuvatiin , huovan  hartioilleni ja  voi  sitä  mahtavaa   tunnetta joka  kehooni  tuli.
Mummon  mies  ojensi  kuumaa  mustikkakeittoa  isossa  mukissa  , elämäneliksiiriä  ja  tiesin  että  selviän  koettelemuksestani.
Tunsin  olevani  ikäänkuin  unessa (????) koko ajan. Kuulin mummon  puhuvan.  Hän  kyseli  mistä  olen ,  minne menen  ja minkä takia. En kehdannut  sanoa  että  olin   parisen kuukautta sitten  kokenut  avioeron ,  ottanut  valtion  virasta  5  kuukauden  loman  ja  tarkoituksenani  selvittää  ajatukseni kiertämällä  Suomea   päästä päähän , sekä  sitten kenties  kesän lopulla  matkustavani  talvea  pakoon Marokkoon , taikka  sinne mihin  matkani  ohjaakaan.
¤¤
Ihmettelin  kun mummo  alkoi kertomaan minusta.Hän sanoi että  tunsi kerran juuri samanlaisen  nuoren  miehen , joka  myöskin  joutui kokemaan  samanlaisia  asioita  kun minäkin ja  että  tällä miehellä oli  suuria   tehtäviä   tulevaisuudessaan.  Vähän  järkytyinkin  mummon    sanomia, sillä tajusin  hänen  puhuvan juuri  minulle , minusta,  mitä olin  elämässäni kokenut  ja  kunhan vain jaksaisin , niin  elämälläni  tulisi olemaan  valtavan  tärkeitä  tehtäviä. Hän  tiesi  itsemurhayrityksestäni  1971  ja  että  minut  pelasti  valon  enkelit  jotka  ovat aina  rinnallani  suojelemassa  minua.
Olin  ihmeissäni. Tunsin olevani jossakin "tuolla jossain"  ja  sen että  tämä tapahtuma  oli  ennalta minulle  tarkoitettu . Luulin   aikaa  kuluneneen  tunnin/toista ,  vilkaisin  seinällä olevaa  kelloa  ja  melkein järkytyin. Se  näytti  ilta  18,00  suunnilleen. !!!!!!!?????
Olinko minä..mukamas....istunut  ...8  tuntia...jalat  lämpöisessä  pesuvadissa , kuumaa  mustikkajuomaa  nauttien ja kuunnellut  vanhan  herttaisen mummun  juttelua  omasta  eletystä /tulevasta elämästäni?...Kovasti kiittelin    heitä  suuresta  avusta  ja  että jatkan  matkaani  Mikkeliä  kohden koska  olen  jo  täysin  kuiva  ja  vaatteeni  myös.  Tässä  kohtaa  mökin ikkunaa  koputettiin,  tien puolelta ja  kun  mies  sen avasi , niin  sisälle  työntyi  suuren hirven  pää...se  maiskutteli/nyökkäili  ja  kun sai  suuhunsa  omenan veti  päänsä pois  ja  hävisi  saman  tien.
???!!!
Eteisessä  mummu huomasi  että  nahkasormikkaani  olivat  jääneet  yhden laatikon päälle   ja yhä läpimärät.  Hän  ojensi  sormikkaiden päälle  kutomansa  villakäsineet  josta kiittelin  ja  lupasin  palauttaa ne  , mutta  hän  kielsi.  Saat   pitää ne.
Niin  minä  jatkoin matkaani  Mikkeliä  kohden ,  suoraan leirintäalueelle , jossa oli  yhdessä huoneessa yhteismajoitus. 5-6  matalaa  laveria ,pyöreä pöytä  ja koko  huoneen  ympäri  oli  lattian tasalla lämpöputket jonka  päälle  uudelleen  kastuneet  vaatteeni  laitoin  ja heti  petiin ja  uni  tuli.
Hämärästi  tajusin  huoneessa  olevan  Japanilaisen  näköisen  miehen , "vinot"  silmät, jännän  värinen  iho , yllään ikäänkuin  sukeltajan   kuminen  puku  ja  niin  nukuin  aamu   neljään saakka.
¤¤¤
Herätessäni  huomasin  Japanilaisen  hävinneen  jonnekin. Kuivia  vaatteita  lämpöputken  päältä  kerätessäni  huomasin  että  kaikki  olivat tallella, paitsi  mummon  antamat  villasormikkaat. Häh?...ihmettelin. Miksei  vienyt  nahkatakkiani ,  kenkiäni , moottoripyörän kypärää, nahkasormikkaitani ?  Hänelle kelpasi vain  mummon  kutomat  villasormikkaat.
???
Olin  Leirintäalueen  mökissä  sen  päivän  ja  samana  iltana  menin  lähikauppaan  josta ostin  pullaa ja  piparia, kaffia  ja  sokuria, mustikkasoppaa  lasitölkissä  , koska  ajattelin  paluumatkalla  takaisin Helsinkiä kohden ,  koukata  mummon/paapan  mökkiin  ja  antaa  kiitokseksi  ostamani  tavarat.
...mutta....??!!..Seuraavana  aamuna  etsin  harmaata  mökkiä ,  tien vasemmalta  puolelta , noin  50 km päässä  Mikkelistä , mutta  en  paikkaa  löytänyt. Ajelin edestakaisin  juuri  samalla  tiellä , monta  tuntia  edestakaisin ,  mutta  turhaan. Mökkiä ei  löytynyt. Menin  uudelleen  Mikkelin leirintäalueen  mökille  yöksi  ja  jo  heti  aamulla  varhain  taas  Mikkeliä  kohden  mökkiä etsimään, mutta en löytänyt. Se oli  kadonnut  kuin  tuhka  tuuleen.  Poissa.
Vasta  sitten  tajusin.
En  minä missään mökissä ollut  .  Mökki  , mummo ja paappa  olivat  "tuolta jostakin"  kaukaa  kultaiselta  alueelta , tähtitarhasta , ajattomuuden ihmeellisestä  maailmasta. Myös  Jappanilaaseen näköinen  henkilökin  taisi  olla  samaa  "seuruetta" , jonka  tehtävänä oli  ottaa  talteen    uffomummon    "kutomat"  villasormikkaat . "he"  eivät  halua  liiemmälti  todisteita  jälkeensä jättää....
¤¤¤
Nohniin....nyt  esitän sen kysymyksen , jota  muutama  fb kaverini  mielessään ovat  jo  itsekseen  esittäneet.......Missä  minä olin ??.....olinko  ufossa ??.....kaksi  kertaa....ja  tapasin  3  humanoidia..........mikä  se  omenaa syövä  hirvi oli ?
Sanokaa  ny  jotakin.

Ekku Mattila.