25/3-2019.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
ja minä näin,
ja minä kuulin:
Kovalla kolinalla kaadetaan,
Buddan patsaat,
lähellä Boroduria,
uskonsota on tullut.
Raunioiksi muuttu,
Moskeijja Samarassanissa,
kerroksia kuusi,
Mutawan suree.
Kullalla silattu on Rangoonissa,
Shwe ja Dagon,
mitään ei jää jäljelle,
keltainen ja musta,
syyllinen on pitkä miekka.
Veden alta loistaa,
tuulimyllyt,
Zaanse Shans ja Zaadijk,
tsunami on valtava.
Vyöry tekee suuren aukon,
kukkuloihin Arbelan,
lähellä Kinneretiä.
Yksiviisinollanolla on luostari,
San Jeronimos,
asteita on kasi ja kuusi,
maan alta tuho saapuu.
Sodan äänet kuuluu,
Samargandi ja sir Dorin,
Timurissa wanhan.
Toistan tään,
tuli polttaa villihanhet,
Sianissa Kiinan.
Uudelleen raunioituu,
Khusraun,
ja Ktesiphon.
Vaaraan joutuu,
Martti Luther,
torilla Eislebenin,
tuhotyötä yrittävät.
Vesi tulee kohinalla,
Liberia ja Monrovia,
suulla Saintjoen,
kuolleita kolmesataakuusi.
Sota kaataa,
Poptsusanin,
suuri budda tuhoutuu,
ja Allahia huudetaan.
Ekku Mattila.