perjantai 17. heinäkuuta 2015

Pihakaivo ja itkevä lapsi...

17/7-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Noin 12 vuotta sitten kuulin huhuja eräästä  kummitustalosta Kristiinankaupungin lähettyvillä. Minäpoika en kummajaasia pelekää ja niinpä parisen päivää  sitten  tie kahdeksaa kohden Lilsundettia, lähelle rannikkoa ja tupaan  sisälle.
Talon, taikka rakennusryhmän omistaa Ruattalaanen perikunta, He asuvat koko  kesän Slattornissa , hienossa paikassa ja kalastelevat samalla aikansa  kuluksi.
Kummitustuvasta  en saanut lupaa ottaa ns fb kuvia ja en siis ottanut. Kaksikerroksinen , kaksi porstuaa, yläkammari päällimäisenä ja pihassa   hiekalla täytetty  kaivo jonka päällä  betoninen  500 kiloinen laatta.
Vuosisadan alkupuolella talossa eleli  perhe ja heillä 2 lasta. Nuorimmainen   11 kuukautinen. Keskellä kesää  lapsi leikki pihamaalla ,jossa   hänen äitinsä laittoi pyykkiä kuivumaan narulle.Ei mennyt kuin minuutin/kaksi niin lapsi oli kadonnut.
Vaikka  häntä kuinka etsittiin ei  löydetty. Kunnes.......naapuri huomasi kurkistaa kaivoon ja siellähän  lapsi  oli. Hukkunut.
Jokaikinen  kesä , varsinkin ennen Juhannusta talon yläkerrasta kuuluu sydäntäsärkevää  pienen lapsen itkua. Sitä kestää aamuun saakka ja jos yläkertaan menee, niin itku lakkaa. 68 vuotta on tätä samaa jatkunut.
Vanhemmat  täyttivät turmakaivon hiekalla ,sekä  valoivat myöhemmin raskaan betonikannen päälle. Minun olisi pitänyt tulla paikalle noin Juhannuksen paikkeilla , viikon/kahden kumpaankin  suuntaan. Mitään  itkua en kuullut, enkä muutenkaan tuntenut mitään "vilunväristyksiä" ihollani. Sovittiinkin että seuraavana kesänä tulen uudelleen ja paremmalla ajalla.
Näin.

17/7-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.