27/11-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tulipa mieleeni vuonna 1967 kirjoittamani runo , joka kuuluu näin:
¤¤¤¤¤¤
Sota tulee kauhun lailla,
repien se meitä raapii,
raastaa henget ruumiistamme.
Loppu saapuu ammuksena,
jysähtääpi vierees sun,
silmäs auki revähtäneet.
Päivä laskee punaisena,
vuoren taakse painuu,
jossain tykki jysähtääpi.
Yöllä rientää tuonen kauhu,
hikisenä sormes liikkuu,
loppu katsoo kuusikosta.
Aika ryömii kankeasti,
tiimalasis vahvaa soraa,
aavistat sen tapahtuvan.
Lomalta kun monttuus palaat,
vaimos kuva tajunnassas,
luoti löytää lävitsesi.
Sekunnissa pelkos loppuu,
kirahtaen äänes kaikuu,
sammaleessa veripilkku.
pimeältä näyttää taivas,
synkältä sen iltarusko,
etsivänä luoti vinkuu.
kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tulipa mieleeni vuonna 1967 kirjoittamani runo , joka kuuluu näin:
¤¤¤¤¤¤
Sota tulee kauhun lailla,
repien se meitä raapii,
raastaa henget ruumiistamme.
Loppu saapuu ammuksena,
jysähtääpi vierees sun,
silmäs auki revähtäneet.
Päivä laskee punaisena,
vuoren taakse painuu,
jossain tykki jysähtääpi.
Yöllä rientää tuonen kauhu,
hikisenä sormes liikkuu,
loppu katsoo kuusikosta.
Aika ryömii kankeasti,
tiimalasis vahvaa soraa,
aavistat sen tapahtuvan.
Lomalta kun monttuus palaat,
vaimos kuva tajunnassas,
luoti löytää lävitsesi.
Sekunnissa pelkos loppuu,
kirahtaen äänes kaikuu,
sammaleessa veripilkku.
pimeältä näyttää taivas,
synkältä sen iltarusko,
etsivänä luoti vinkuu.
kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.