24/1-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päivällä vanhoja "sota-arpiani" katselin ja siitä nyt kirjoittelen..
1982 menin syntymätalooni käymään ja isä sanoi mulle..
" Soita jollekin ammattimetsurille ja sano että jos joku joutaisi kaatamaan tuolta meitin toiskanmäeltä kymmenkunta koivua ennenkuin ne tuuli kaataa nurin".
Ja minä siihen...
"Että mitä häh??....ei siinä ammattimetsuria tartteja.....osaan senverran ittekin...meinaan.....muutama puu on kaadettu että silleen ".
"Ei ..ei sanoi isäni....paree kun et mene ittiäs loukkaamaan ....soita jollekin metsurille....ne osaa ".
Ja minä taas :
" Hevonkakkaa...kyllä mä muutaman puun kaadan.....haen vain moottorisahani tuolta kirkolta.....pensaa ja öliyä.....tuun kohta takaisin..."
Ja niin autolla kämpilleni...saha mukaan, sekä takaisin työmaalle.
Jossa isäni edelleen mesosi.....
"Älä nyt ala siihen hommaan...loukkaat vain ittses.....son vaarallista puuhaa se puiden kaataminen...soita ny jollekin ammattilaiselle...soita ny..."
¤¤¤¤
Enkä soittanut...vaan nykäisin husovarnan toisella käyntiin.....lasit silmilleni ja eiku puita kaatamaan......muttaaaaa.....
En muistanu että siinä huskussa oli ns jarru vetelä.....kun lopetit kaasun painamista , niin normaalistihan terä lakkaa heti pyörimästä......ja jos jarru on vetelä terä jatkaa pyörimistään ainakin muutaman sekunnin....juu.
Sentakia pidin huskua ittestäni sillai kauempana ja odottelin että terän pyöriminen toppaa ja taas puun kimppuun ...painoin kaasua.....fruuuum.....fruum....mutta antakaas olla !!!
Jalkani lipsahti liukkaassa mettikössä ja......pyörivä terä raapaisi aika tavalla mun vasempaan reiteeni....auuuts...Onneksi mulla oli sellainen tuulipukuhousut jossa oli monta kangaskerrosta ja sen takia terä ns tukehtui eikä menny kovin syvälle mun kinttuuni.
Verta tuli niin maan per....kutarallaasti.....ja apteekkiin ajelin hantuuki reiteni ympärillä kiedottuna...pasimysiiniä ostin tuubin , sekä leviää laastaria ja takaisin kotiin.....jossa isäni odotteli ja ihmetteli että mihinkä oikein häivyin..
Sanoin että muistinkin yhden jutun ,joka on tärkiä ja tuun seuraavan kerran muutaman päivän päästä...enkä tunnustanu että kinttuuni huskulla sahasin.
Se arpi on edelleenkin tallella kintussani...
Melkein kuin sotavamma..
Heh.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päivällä vanhoja "sota-arpiani" katselin ja siitä nyt kirjoittelen..
1982 menin syntymätalooni käymään ja isä sanoi mulle..
" Soita jollekin ammattimetsurille ja sano että jos joku joutaisi kaatamaan tuolta meitin toiskanmäeltä kymmenkunta koivua ennenkuin ne tuuli kaataa nurin".
Ja minä siihen...
"Että mitä häh??....ei siinä ammattimetsuria tartteja.....osaan senverran ittekin...meinaan.....muutama puu on kaadettu että silleen ".
"Ei ..ei sanoi isäni....paree kun et mene ittiäs loukkaamaan ....soita jollekin metsurille....ne osaa ".
Ja minä taas :
" Hevonkakkaa...kyllä mä muutaman puun kaadan.....haen vain moottorisahani tuolta kirkolta.....pensaa ja öliyä.....tuun kohta takaisin..."
Ja niin autolla kämpilleni...saha mukaan, sekä takaisin työmaalle.
Jossa isäni edelleen mesosi.....
"Älä nyt ala siihen hommaan...loukkaat vain ittses.....son vaarallista puuhaa se puiden kaataminen...soita ny jollekin ammattilaiselle...soita ny..."
¤¤¤¤
Enkä soittanut...vaan nykäisin husovarnan toisella käyntiin.....lasit silmilleni ja eiku puita kaatamaan......muttaaaaa.....
En muistanu että siinä huskussa oli ns jarru vetelä.....kun lopetit kaasun painamista , niin normaalistihan terä lakkaa heti pyörimästä......ja jos jarru on vetelä terä jatkaa pyörimistään ainakin muutaman sekunnin....juu.
Sentakia pidin huskua ittestäni sillai kauempana ja odottelin että terän pyöriminen toppaa ja taas puun kimppuun ...painoin kaasua.....fruuuum.....fruum....mutta antakaas olla !!!
Jalkani lipsahti liukkaassa mettikössä ja......pyörivä terä raapaisi aika tavalla mun vasempaan reiteeni....auuuts...Onneksi mulla oli sellainen tuulipukuhousut jossa oli monta kangaskerrosta ja sen takia terä ns tukehtui eikä menny kovin syvälle mun kinttuuni.
Verta tuli niin maan per....kutarallaasti.....ja apteekkiin ajelin hantuuki reiteni ympärillä kiedottuna...pasimysiiniä ostin tuubin , sekä leviää laastaria ja takaisin kotiin.....jossa isäni odotteli ja ihmetteli että mihinkä oikein häivyin..
Sanoin että muistinkin yhden jutun ,joka on tärkiä ja tuun seuraavan kerran muutaman päivän päästä...enkä tunnustanu että kinttuuni huskulla sahasin.
Se arpi on edelleenkin tallella kintussani...
Melkein kuin sotavamma..
Heh.
Ekku Mattila.