17/1-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen ruokkinut lintuja varsinkin talvisin ainakin 60 vuotta jo.
"Hänen ovat linnut".....heh.
Helsingissäkin puluja ruokin ja sain varoituksen taloyhtiöiltä ja siksi siirsin lintujen ruokinnan puistoihin....esim Töölönlahden rannoille ja hyvin kävi.... Sorsat oppivat tuntemaan "olomuotoni" ja suurella joukolla ryntäilivät minua vastaan......kovalla kaakatuksella ja ihmiset ihmettelivät..
Hautausmailla esim oravia/talitinttejä ruokin ja kun minut näkivät....kilpaa kiipeilivät niskaani ja taskuihini....jossa pähkinöitä pidin..
Tintit laskeutuivat olkapäilleni ja taas ihmiset ihmettelivät....
Muistan yhden kerran kun kävelin lähellä pitkää siltaa = rautatieaseman lähellä, kun kaksi sorsaa lensi minun ylitse ja tunnistivat "ruokalähettinsä"....kummalleni olkapäälleni laskeutuivat.....ja taas oli ihmisillä kummasteltavaa.
Espoon Matinkylässä rakensin talitinteill "talvituvan" , pienen pöntön,. johon lisäsin pienen lämmittimen ja koko talven siinä kötötti muutama talitintti. Pöntto oli tietysti omalla parvekkeellani....juu.
Sitten tänne Kauhajoen suuntaan...:
Parisen vuotta sitten huomasin yhden närhin oppineen ovelasti erään kikan......Kiinnitän rasvapalloja noin 30 senttisen narun päähän että talitinti voivat niitä syödä , mutta esim närhet ei. Närhille on kaura/vehnä/ohra/auringonkukan siemeniä. Yksi viisas närhi oppi vetämään kynnellään siitä narusta jossa rasvapallo roikkui , luoksen oksalle ja siinä hyvällä "rasvapallohalulla" sen nokki suuhunsa.
!!!!
No antaakaas olla...... Pian muutkin hokasi saman idean ja kohta rasvapallot hävisivät pikapikaa.
Seuraavaksi kiinnitin ne pallurat ohuen rautalanjan päähän......ja taas sama juttu. Ensin yksi närhi keksi miten siitä rautalangasta pitää kiskoa ja kun se onnistui , niin muutkin seurasivat perässä...ja jälleen talipallot katosivat muutamassa tunnissa.
Nyt kiinnitän talipallot suoraan oksille ja kiinnitän ne ensin. Varikset peijjakkaat ne vohkivat muuten.....ne pärjää kyllä talvisessa luonnossa ilman lisäruokintaa kuten harakatkin..
Jee.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen ruokkinut lintuja varsinkin talvisin ainakin 60 vuotta jo.
"Hänen ovat linnut".....heh.
Helsingissäkin puluja ruokin ja sain varoituksen taloyhtiöiltä ja siksi siirsin lintujen ruokinnan puistoihin....esim Töölönlahden rannoille ja hyvin kävi.... Sorsat oppivat tuntemaan "olomuotoni" ja suurella joukolla ryntäilivät minua vastaan......kovalla kaakatuksella ja ihmiset ihmettelivät..
Hautausmailla esim oravia/talitinttejä ruokin ja kun minut näkivät....kilpaa kiipeilivät niskaani ja taskuihini....jossa pähkinöitä pidin..
Tintit laskeutuivat olkapäilleni ja taas ihmiset ihmettelivät....
Muistan yhden kerran kun kävelin lähellä pitkää siltaa = rautatieaseman lähellä, kun kaksi sorsaa lensi minun ylitse ja tunnistivat "ruokalähettinsä"....kummalleni olkapäälleni laskeutuivat.....ja taas oli ihmisillä kummasteltavaa.
Espoon Matinkylässä rakensin talitinteill "talvituvan" , pienen pöntön,. johon lisäsin pienen lämmittimen ja koko talven siinä kötötti muutama talitintti. Pöntto oli tietysti omalla parvekkeellani....juu.
Sitten tänne Kauhajoen suuntaan...:
Parisen vuotta sitten huomasin yhden närhin oppineen ovelasti erään kikan......Kiinnitän rasvapalloja noin 30 senttisen narun päähän että talitinti voivat niitä syödä , mutta esim närhet ei. Närhille on kaura/vehnä/ohra/auringonkukan siemeniä. Yksi viisas närhi oppi vetämään kynnellään siitä narusta jossa rasvapallo roikkui , luoksen oksalle ja siinä hyvällä "rasvapallohalulla" sen nokki suuhunsa.
!!!!
No antaakaas olla...... Pian muutkin hokasi saman idean ja kohta rasvapallot hävisivät pikapikaa.
Seuraavaksi kiinnitin ne pallurat ohuen rautalanjan päähän......ja taas sama juttu. Ensin yksi närhi keksi miten siitä rautalangasta pitää kiskoa ja kun se onnistui , niin muutkin seurasivat perässä...ja jälleen talipallot katosivat muutamassa tunnissa.
Nyt kiinnitän talipallot suoraan oksille ja kiinnitän ne ensin. Varikset peijjakkaat ne vohkivat muuten.....ne pärjää kyllä talvisessa luonnossa ilman lisäruokintaa kuten harakatkin..
Jee.
Ekku Mattila.