13/1-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin Hessa asuessani Lauttasaarella olevassa lauta/levyliikkeessä ostamassa panelia.
Vuosi oli noin 1968.
Jätin autoni , jossa oli peräkärryt liikkeen ulkopuolelle ja eikun sisälle isoon halliin.
Hetken paneleita katseltuani huomasin miten olin jättänyt muistilappusen , jossa oli mitat sekä muut tärkeät seikat, autooni ja sitä sitten hakemaan.
Mutta...mitä häh???
Autooni oli sillävälillä ilmestynyt suuri lommo etuoveen , aika ruma vielä ja samassa huomasin syyllisen siihen tapahtumaan.Levyliikkeen oma pakettiauto oli lommon tehnyt ja kun siitä menin huomauttamaan sain kuulla vain haukut....tyyliin....."oma vikasi....jätit autosi liian lähelle hallin ovea.....oma vikasi....et mahda mitään.".......
Juu.
Nooh.....minä miettimään että mitäs nyt teen..............ja ajatuksista tekoihin...
Hmmmmmm???
Nimittäin......levyliikkeessä myytiin mm keittiön pöytäkannen ns ikilevyjä, sellaisia valkoisia ja jo siihen aikaan olivat tavattoman kalliita. Sellaisen levyn mitta oli suurinpiirtein 3X 2 metriä ja painoivat enemmän kuin syntisäkki.
"Päivää sanoin myyjälle.....paappas leikkaamaan tuosta levystä ensin reunasta sellainen 40 senttinen soiro.....sitten oikeasta yläkulmasta viistoon alas siten ,että toinen pää on 60 senttinen ja toinen metrin.....sekä lopuista kymmensenttiset suikaleet.....kiitoksia".
Ja niin myyjä nosti raskaan levyn nostimella leikkauspöydälle....suur...suur..suuur..suuuur...suuuuur..suuuuuur....mittasi tarkasti miten olin sanonut ja pukkasi käteeni laskun.....sanoen..."Maksu 2000 markkaa tuonne konttoriin ,kuitti tänne ja sitten levyt kyytiin kiiiiitoooooos"..
Tottakait niin "tein"...heh heh....koska se konttori oli sen hallin toisessa päässä ,aivan uloskäynnin vieressä....ja sen vieressä oli mun lommoinen autoni.......kääppäilin konttorin ohitse , suoraan autooni ja kaasuttelin tieheni.
Ainiin....se lommon oikaisu maksoi vaan satasen verran ja panelit hain Tattarisuolla olevasta lautatarhasta ....................siis kyl lopultakin "mahdoinkin mitään."
Terveiset Veikko Parkkiselle.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin Hessa asuessani Lauttasaarella olevassa lauta/levyliikkeessä ostamassa panelia.
Vuosi oli noin 1968.
Jätin autoni , jossa oli peräkärryt liikkeen ulkopuolelle ja eikun sisälle isoon halliin.
Hetken paneleita katseltuani huomasin miten olin jättänyt muistilappusen , jossa oli mitat sekä muut tärkeät seikat, autooni ja sitä sitten hakemaan.
Mutta...mitä häh???
Autooni oli sillävälillä ilmestynyt suuri lommo etuoveen , aika ruma vielä ja samassa huomasin syyllisen siihen tapahtumaan.Levyliikkeen oma pakettiauto oli lommon tehnyt ja kun siitä menin huomauttamaan sain kuulla vain haukut....tyyliin....."oma vikasi....jätit autosi liian lähelle hallin ovea.....oma vikasi....et mahda mitään.".......
Juu.
Nooh.....minä miettimään että mitäs nyt teen..............ja ajatuksista tekoihin...
Hmmmmmm???
Nimittäin......levyliikkeessä myytiin mm keittiön pöytäkannen ns ikilevyjä, sellaisia valkoisia ja jo siihen aikaan olivat tavattoman kalliita. Sellaisen levyn mitta oli suurinpiirtein 3X 2 metriä ja painoivat enemmän kuin syntisäkki.
"Päivää sanoin myyjälle.....paappas leikkaamaan tuosta levystä ensin reunasta sellainen 40 senttinen soiro.....sitten oikeasta yläkulmasta viistoon alas siten ,että toinen pää on 60 senttinen ja toinen metrin.....sekä lopuista kymmensenttiset suikaleet.....kiitoksia".
Ja niin myyjä nosti raskaan levyn nostimella leikkauspöydälle....suur...suur..suuur..suuuur...suuuuur..suuuuuur....mittasi tarkasti miten olin sanonut ja pukkasi käteeni laskun.....sanoen..."Maksu 2000 markkaa tuonne konttoriin ,kuitti tänne ja sitten levyt kyytiin kiiiiitoooooos"..
Tottakait niin "tein"...heh heh....koska se konttori oli sen hallin toisessa päässä ,aivan uloskäynnin vieressä....ja sen vieressä oli mun lommoinen autoni.......kääppäilin konttorin ohitse , suoraan autooni ja kaasuttelin tieheni.
Ainiin....se lommon oikaisu maksoi vaan satasen verran ja panelit hain Tattarisuolla olevasta lautatarhasta ....................siis kyl lopultakin "mahdoinkin mitään."
Terveiset Veikko Parkkiselle.
Ekku Mattila.